"Predictwind merkintä tiistai 14.1.2020 : Aamuhämärässä ankkuri ylös. Vihdoinkin taas Eespäin hyvin Kulkee!"
14.1.2020 klo 8.00 vihdoin nousi ankkuri
Mietin taas kirjaa - Naisia joita ajattelen öisin, ja siinä oleva maininta siitä, että yhdessä paikassa täytyy olla se 10 päivää jotta ehtii näkemään ne tutut asiat jotka vain näyttävät hieman erilaiselta uudessa paikassa. Noh, Mindelo tuli tältä osin aika tarkkaan kaluttua. Kylläkin enemmän vanhan kaupungin osalta. Uusi osa vaikutti niin steriililtä, ettei sinne usein eksytty. Kap Verden ajantaju tuli tutuksi monessa kohtaa. Se on erilainen kuin meidän, mutta ei huonompi! Kuitenkin on tosi, että jotta siihen samaan pääsisi ei 18 päivää kuitenkaan riitä. Tästä syystä matkaan lähdettiin ilman toimivaa tuuliperäsintä. Oli sitä taas vähän tuunattu, mutta käyttöön sitä ei voitu ottaa.
Siskoni kysyi eilen jotta miltä tuntuu ylitys aloituksen aattona. Mietin hetken ja päädyin omien kokemusten kautta seuraavaan vertaukseen.
Se on kuin raskaus. Ensimmäisessä vaiheessa haluat sitä ihan hurjasti (jos näin siis on) Kun raskaus vihdoin alkaa, sitä on aivan innoissaan. Sitten tulee se toinen kolmannes jossa muutokset alkavat näkymään ja tuntumaan. Silloin iskee tajuntaan, että tämähän pitää synnyttää. Ei hyvänen aika, hullun hommaa! Raskaus jatkuu ja tulee se viimeinen kolmannes ja sana raskaus saa todellisen merkityksensä. Siinä vaiheessa oli valmis ihan mihin vaan kunhan se - siis hän - tulisi ulos sieltä!
Näinpä siis, ei edes varsinaisesti jännitä ollaan siinä vaiheessa jotta kunhan nyt päästään aloittamaan se ylitys. Onneksi synnytys ei ole ihan näin pitkä kun mitä tämän ylityksen on arvioitu kestävän.
Pilvistä välistä ripotteli vähän vettä. Enemmän vettä tuli murtuvista aalloista joista yksi pesi penkillä nukkumista yrittävän Kapun naaman.
Ekan päivän menu - pippuriyrttipossua sitruunalla paistettuna ja gratinoituja kasviksia, jotka oli valmistettu jo ennen lähtöä.
2.päivä
"Predictwind merkintä keskiviikko 15.1.2020: Toinen päivä, kaikki OK
Mukava tuuli työntää meitä hyvää vauhtia kohti Karibiaa."
Ensimmäinen päivä oli vähän raskas ja se vaatii veronsa vielä tänäänkin. Kapu hakee merijalkoja. Itselläkin oli eilen huono olo illasta ja vielä kestää taas tottuminen siihen että oikein missään ei voi olla täysin rentoutuneena. Merenkäyntiä on juuri sen verran että meripunkkaankin täytyy laittaa sopivia stoppareita.
Se tosiasia että jokainen askel on syytä tarkoin suunnitella. Pelkkä pissilläkäynti on pilatekseen ja joogaan verrattavissa oleva toiminto. Kaikista haastavin on aamukahvin ja leivän saaminen avotilaan läikyttämättä. Tänään se suunnilleen onnistui. Vasta avotilassa vähän läikky.
Tänään ruokana linssisoppa - Mindelossa valmiiksi tehty. Muistiin itselleni: Älä nuija laita sitä purkkia ihan täyteen! Siinä sit kun avaat sen purkin saadaksesi sen keiton kattilaan lämmittämistä varten, väärä rytmi ja sitä läikkyy lattialle ja siinä sit oot - aallot nauraa ja rullaa, yrität pitää purkkia tasapainossa ettei lentäis enempää, onneksi sentään kattila oli jo nostettu liedelle (ja liesi keikkuasentoon), äkkiä loput sinne rasia lavuaariin ja sit aloitat lattianpesun.
Klo on melkein neljä. Lounaan jälkeen ei otettu kahvia. Kapu meni toisille päikkäreille. Toivottavasti sen merijalat toimitetaan pian. Nää ekat päivät on muutenkin aina raskaat tottumisen osalta ja niin kauan kuin se kestää niin se jolla ei ole niin huono olo, hoitaa kaiken sisällä tapahtuvan - ruoanlaiton, tiskauksen ym. Sen vuoksi odotan innolla tilanteen tasaantumista, jolloin se joka tekee ruokaa ei tiskaa! :D
Eilen tosiaan tuuli pyöri, loppui, kiihtyi.. tehtiin enemmän jiippejä ku koko reissussa. Mites tää nyt näin män? Piti olla yhden halssin veto, yeah right.
Ekan yövahdin aikaan meno oli niin railakas että mietin pubissa (mitäköhän oon tähän yrittänyt kirjoittaa :D, freudilainen lipsahdus. Joka tapauksessa pubista ei ollut kyse :D ) jotta pelottaako minnuu.. noh se meni ohi, mut Kapu jäi varmuudeksi nukkumaan avotilaan. Puuskat oli iloiset 15 sivumyötäisessä jotta mitä lie olivat oikeasti.
Tänään tuuli on ollut suht tasaista ja meri aika isona. Ainakin matka etenee.
Victoria ei miusta Itämerellä kovin herkästi mennyt yli viiden solmun. Isommilla vesillä se on ottanut tavakseen jotta keskinopeus on yli 6.
Oon kattonut jo kaksi YouTube videota. Crownin meinaan katsoa yövahdissa tänään yhden osan. Latasin niitä ennen lähtöä Mindelon marinan wifillä. Viime yön luin Elena Ferranten Napolisarjan ekaa ja päivällä jatkan Dunckerin vikaa. Koska Elena on kobolla (lukulaite) ja Pera oikeana kirjana (luettavissa vain asiallisessa valossa). Ristikkoakin on tullut vähän tehtyä. Ja kuunnellut musiikkia.
Harmittavaa on se et iridium ei suostu miulle näyttämään sähköposteja 😭
Ekana yönä nähtiin 1 rahtialus 5mailin päässä AIS:ssa
Tokana yönä ekan vahdin aikana yksi todella valaistu vene ja vahdin loppupuolella outo vilkkuvalo jäi styyrpuurin puolelle. Mikä lie ollut se..
3.päivä
"Predictwind merkintä keskiviikko 16.1.2020: 1
6.1.2020 kolmas päivä
Paapuurin puolella meri on hopeanharmaa, styyrpuurin puolella syvän sininen. Kolmas päivä on jälleen se ylösnousemuksen päivä kun lieväkin meritauti antaa periksi. Huomattavasti mukavampaa siis. Eilisen suurin tehtävä oli banaanien ripustaminen takaisin paikalleen, olivat yöllä tippuneet. Tänään asennettiin irtoaurinkopaneli paapuurin puoleiseen kaiteeseen. Kirjoja on menossa erinäinen määrä - päiväksi normi kirja, yöksi lukulaitekirja tai äänikirja, vähän sen mukaan mikä on fiilis. Muuta liikennettä ei kauheasti ole ollut. Yksi rahtari ekana yönä, eilen yksi kovin valaistu alus ja yksi vilkkuvalohässäkkä. Jälkimmäisistä kummastakaan ei mitään havaintoa AIS:ssa eikä tutkassa. Puumme yhä toisillemme. Kaikki siis hyvin Ai niin, jos pallura väittää että mennään 15 solmua, älkää uskoko. Tasaisesti 5-8 solmun luokkaa mennään. V&M"
Kun toinen päivä meni miltei vuorotellen nukkuessa, kolmas tuntuu jo hieman paremmalta. Toisen yövahtini lopussa keitin teepannullisen vettä josta itselleni tein puuron ja Kapulle jäi aamuteeksi termari täyteen. Vahdin jälkeen otin vielä 1,5h unet. Sen jälkeen aamupäivä on mennyt aika miellyttävästi. Victorian avotila ei ehkä ole se ergonomisin, mutta tänään saatiin fengshuiattua biltemat (sellaiset irto pehmustetut penkit) ja kapokkityynyt mukavaan asentoon. Kummallakin on miellyttävä pesä. Kapu kävi tarkastamassa kannen tilanteen ja otti Kap Verden kohteliaisuuslipun pois. Sen jälkeen oli mukava asettua rauhaisasti lukemaan. Kummallakin menossa Dunckerin kirja. Raittiissa meri-ilmassa tulee pian nälkä, erityisesti kun merijalat on löytyneet, tänään ruoanlaittokaan ei ollut niin työlästä. Tarjolla kasvisrisotto - puolivalmisteesta tehty, purkkinakkeja ja pienenpieni tomaattisalaatti. Kapu on hyvässä kunnossa - otti lisää ja lupautu tiskaamaan! Aamukahvin keitin kun heräsin nokosilta ja päätimme ennen lähtöä että nyt käytetään isoa pannua josta loput laitetaan termariin. Niinpä lounaskahvikin oli jo valmiina.
Tuuli on pysynyt vakaana ja samansuuntaisena. Purjeille ei ole tarvinnut tehdä mitään. Meri on yhä reippaanpuoleinen ja välillä aalto lyö avotilaan. Poseidonin ja Eolon leikkiä on varmaan se.
Näin kolmantena päivänä huomaan katsovani enemmän mereen. Jos kaksi ensimmäistä päivää meni ujostellessa - sitä katsoi horisonttiin, mutta ikäänkuin olisi todella pitkän ajan jälkeen vierailemassa etäisen sukulaisen luona jota arvostaa suuresti, eikä ole ihan varma miten hän suhtautuu sinuun. Vähän arasti aloitellaan ja muutaman hetken päästä löydetään toisemme taas ja muistetaan kuinka mukavaa onkaan nähdä ja vaihtaa kuulumisia. Nyt ollaan siis siinä kohtaan.
Paapuurin puolella meri on hopeanharmaa. Styyrpuurin puolella syvän sininen. Eläimiä on näkynyt aika vähän - muutamia lintuja päivittäin ja lentokalaparvia. Muuta ei olla huomattu. Se ei tarkoita ettei niitä olisi ollut. Ihmissilmä on vaan rajoittunut.
Auringonpilkkuminimi vuonna 2020 - puhe ei kulje, mutta vanhat konstit tulee selkäytimestä.
4.päivä
"Predictwind merkintä perjantai 17.1.2020 Neljäs päivä alullaan
Eilen saatiin kaikenlaista korjattua ja tarkistettua: pentterin kaappien järjestelyä, että ovet pysyy kiinni, kaapiston pystytolppaan uudet ruuvit ja liimaa (siihen uskaltaa taas nojata) ohjauslaitteen ja kvadrantin tarkistus kannen alla, ymymym. Yöllä oli suorastaan läheltäpiti-tilanne! AIS:ssa ja tutkassa näkyi toinen purjevene. Melkein hipaisimme; väliin jäi vain 3 merimailia (n.6 km) ! Nyt on tultu reilu 400 mailia KapVerdeltä. Tuuli on vakaa, mutta kääntyy hiljalleen itään ja me korjaamme suuntaa pohjoisemmaksi. Jonain tulevana päivänä varmaankin jiippaamme toiselle halssille ja korjaamme taas suunnan hiukan etelämmäksi. Taktiikkamme on “luovia” sivumyötäiseen: vauhti pysyy hyvänä, eikä tarvitse spiirapuomien kanssa painia. Kaikki hyvin!"
Aina vaan paranee. Päivässä ei kummallista. Aamulla löytyi iso lentokala avotilasta. Muistin ottaa lihan sulamaan vasta aamulla, joten lounaaksi tein tortellineja sekalaisessa kermakastikkeessa. Illalla valmistin spezzatinoa jota vähän maisteltiin myös yöllä. Ja leivän leivoin. Epämuodostunut mutta hyvä maultaan. Sitä syötiin iltapalaksi auringonlaskun aikaan. Tuuli pakottaa melko pohjoiseen. Vesikoneen huuhtelu. Kirjoitin yövahdissa monta sähköpostia.
5.päivä
"Predictwind merkintä lauantai 18.1.2020:
Viidennen päivän auringonpaisteessa
Hyvin nukutut vapaavahdit takana, ja jokseenkin tapahtumaköyhä yö. Tuuli on keventynyt viime tunteina ja kääntynyt itäisemmäksi. Se pakottaa meitä ylemmä pohjoiseen. Täysi genua vetää meitä reilu viiden solmun keskivauhdilla ja isopurje tukee. Seuraamme ajantasaista predictwindin sääennustetta ja reittiehdotusta. Ylihuomisen nurkilla olisi taas vetävämpää tuulta luvassa. Kaikki ok, Tutto bene. Everything ok."
Viritettiin wannabe bimini. Aika onnistuneesti. Mukava voida olla ulkona tuulessa mutta auringolta suojassa. Tänään ei suurta ruoanlaittoa. Lounaaksi spezzatinoa ja tomaattisalaattia. Iltapalaksi cuscusia jotta sai hyödynnettyä mitä jäljellä oli kesäkurpitsasta.
Lisäsin siihen Santo Antao saaren vuohenjuustoa. Jälkkäriksi otettiin suklaat. Huomenna pitää tehdä leipää. Rytmi on aika hyvä, vaikka toiseen yövahtiin herääminen on aina melko tuskaista.
6.päivä
"Predictwind merkintä sunnuntai 18.1.2020:
Kuudes matkapäivä valkeni
Eilen voitiin todeta, että sääennuste voi pitää paikkansa. Tuuli tyyntyi täsmälleen klo 24, niinkuin luvattu. Rullailtiin keulapurje pois paukkumasta, kiristettiin iso keskelle, ja annettiin Fordin laulaa pitkästä aikaa tosimielellä. Latautuvatpa akut samalla. Ennusteen mukaan pläkä jatkuu iltaan. Eihän ennuste toista kertaa voi olla oikeassa? Illempana on kyllä luvattu loistava purjetuuli. Saa puhaltaa jo aikaisemminkin. Aurinko paistaa, päivällä vaatteet ovat tarpeettomia. Kaikki edelleen hyvin. Allt bra. Tutto bene."
Oman toisen vahtivuoroni aikana väsytti melkolailla. Koska pelkäsin torkahtavani laitoin kaiken varmuuden vuoksi herätyskellon soimaan 10min välein, turhaan sitten kuitenkin. Vapaavuoron aluksi vielä pienet luijitusunet ja herätys aamukahvin tuoksuun. Hyvä alku sunnuntaipäivälle. Tuuli oli yöllä loppunut kokonaan ja sovitusti kone käynnistynyt jotta akut saadaan ladattua ihan täyteen. Aamukahvin jälkeen toteamus et oltiin sovittu jotta koneella ei mennä sen jälkeen kun akut on ladattu. Ylipäätään ajatus oli, että konetta käytetään mahdollisimman vähän, koska kiirettä ei ole. Kone sammutettiin ja todettiin olevan erinomainen keli uimiseen/pesuun. Tuumasta toimeen - valjaat, napanuora uimatikkaisiin kiinni. Shampoot ja saippuat takakannelle ja hupsis Kapu veteen. Pienen harkinnan jälkeen minäkin uskaltauduin. Piti vaan hetken aikaa sammutella tuo mielikuvitus siitä, että kuinka paljon, kuinka isoja olentoja tässä kohtaa Atlanttia on meidän ympärillä. Vesi ei ole kylmää. Oikeasti ei. Ja järjettömän kirkasta sinistä. Kastelu, ylös, saippuointi, takaisin veteen, huuhtelu, takaisin ylös ja makealla vedellä viimeinen huuhtelu. Virkistävää!
Lounaaksi avocadopastaa pakottavasta syystä. Kaikki tuoreet tavarat mitkä Mindelossa ostettiin on olleet ihan kökköjä. Kuudesta raasta avocadosta oli miltei käyttiksiä kaksi. Pyh. Iltapalaksi eilisen jääsköjä ja Kapun lettuja!! Kannattaa esittää toiveita, niitä saatetaan toteuttaa ❤️
Aurinko laski, viimeiset taas pilven taakse. Meri on aivan tyyni. Lattia kuuma kun pari tuntia sitten käynnistettiin taas kone.
Yritettiin kalastaakin. Jos ihmettelin catch and release kalastusta niin Kapun kalastusta täytyy ihmetellä vähän enemmän. Kalastaa koukulla jossa on päällä suojamuovi, liekö ajatus ettei kalaan satu niin paljoo..
”Älä vielä laita ruokaa, ties jos saadaan tonnikalaa..” saatetaan sitä kalaa odotella pitkään tällä systeemillä :D
7.päivä
"Predictwind merkintä sunnuntai 19.1.2020:
Sunnuntain rentoilua
Päätettiin ottaa pieni rentoutushetki. Tai no, tuulihan sen oikeastaaan päätti. Meri on harvoin näin hiljainen. Ei tuulen huminaa, ei aaltojen molsketta. Sammutettiin Fordikin, kun akut oli täyteenladattu. Mainingit heiluttaa kuitenkin sen verran että iso läpsyilee. Vaan kyllä, nyt on vesi niin lämmintä että kumpikin kävi uimassa.
Ei siis huolta. Vauhti on juuri se mitä tässä kelissä on odotettavissa,n. 0-1 solmua."
Koko yö moottorilla. Omalla vahtivuorolla väsytti taas. Vähän ennen viimeistä vahdinvaihtoa laitoin teetä Kapulle ja ajattelin et nyt vihdoin nukkumaan. Koneen meteli väsytti päätä. Tuulta ei ollut niinku yhtään! Yritin nukkumaan, muttei siitäkään tullut mitään, vaikka Kapu sammutti koneen. Lilluttiin paikallaan. 11 aikaan annoin periksi ja keitin kahvit. Menin avotilaan juomaan ne ja pieni tuulenhenkäys tuntui. Avattiin genua ja päästiin hetken aikaa 3 solmua. Tein leipätaikinan nousemaan. Ihmeteltiin menoa. Aloitin ruoanlaiton. Punaista currykanaa riisin kanssa. Sekaan paprikaa (toinen oli mätä sisältä, joten viimeinen meni siihen sit) Ei kannata jättää tuoretavaran ostoa Mindeloon, jos vain voit välttää. Tai jos pitää mietin nyt olisiko sinä päivänä kun vuokrasimme auton ja kiersimme saarta voinut ajaa jonkun maatilan pihaan ja ostaa sieltä suoraan mahdollisimman raakaa tavaraa. Nyt ostettiin kaikki torilta. Huonolla menestyksellä siis.kun ruoka oli miltei valmis, leivän muotoilu ja saapi levätä kunnes ollaan syöty.
Alkoi juuri satamaan. Tai no kevyttä kyllä. Josko saisi nuo hiekkamyrskyn loput hiekat huuhtoutumaan. Siihen tarvitaan kyllä vähän enemmän sadevettä.
Iltapalaksi tuoretta leipää - voileipiä.
Tuuli innostu aika tarkkaan lounaan jälkeen. Muutama squalli ja sit alkoikin tahti kiihtymään. Taas edetään. Kelloja siirrettiin tänään! Olikin ihan paikallaan - klo on nyt ”paikallista keskellä ei mitään” aikaa 18.24 eikä ole vielä pimeätä. Edellistä aikaa olisi kello siis 19.24. Ei menis sopivasti auringonlaskun kanssa jos ei oltais siirretty.
Jos sais vaan istua tässä yläsalongin nurkassa, ei olis mitään ”ongelmaa” hirmu hyvin saa itsensä tähän mukavasti. Liikkuminen on aina niin työlästä kun meri ja tuuli kasvaa.
8.päivä
"Predictwind merkintä maanantai 20.1.2020:
Maanantaiaamu, muttei ollenkaan kauhea. Tuulla saisi, muuten asiat hyvin. Yön sai taas Ford työnnellä meitä pois tyvenestä, tosin se tyynivyöhyke tuli näköjään meidän mukana.
Kalastukselle vauhti ei ole otollinen ja pohjaonkeen tarvittais 5 km siimaa.
Odotellaan nyt sitten tuulta ja ihmetellään sileää merta."
Päivä alkoi todella aurinkoisena. Tuulta kevyesti, mutta sentään eteenpäinvievästi. Ei onnistu toisen nukkuvuoron hyödyntäminen. Joku häikkä on tässä. Kokeillaan ensi yöksi vaihtaa vuoroja, jos sit sais täydet 8h unet kahdessa pätkässä. Viimeinen briosh meni.
Lounaaksi eilistä, kun sitä tuli aika paljon. Kalastaa yritetään.
Isosta otettiin toinen reivi pois ennen lounasta. Kiristettiin biminiä. Siinähän ne isoimmat tekemiset. Ai niin yöllä kirjoitin kolme sähköpostia, aamulla kaksi. Nyt vois yrittää kutoa, mut kun en tiedä miten langankierto tehdään..
Söin banaanin - ei kutittanut!
9.päivä
"Predictwind merkintä tiistai 21.1.2020:
Aurinkoinen aamu valkeni. Eilinen oli säiden puolesta vaihteleva: tyyntä, iltapäivällä reipasta tuulta vihdoin, ja seassa sadepuuskia. Pari kertaa ponkaistiin rullaamaan genuaa sisään, kun taivaanranta tummui. Kaivattu makeavesihuuhtelu saatiin ja Saharan ruskeaa hiekkaa rikissä vähemmäksi. Kuu nousi kapeana hymynaamana aamuyöstä ja Otavakin roikkuu nurinpäin.
Aallokko on sekavaa; mainingin päällä on poikittain lyhyttä aaltoa, joka tekee vene-elämään oman liikunnallisen elementtinsä ja jarruttaa vauhtiakin. Jaha, nyt keveni tuuli taas, lisää purjeita, hiiohoi! Poseidonille ja Eololle ei uskalla pottuilla, mutta pasaatituulen toimitukset tuntuu tökkivän."
Yö meni miulla tosi hyvin! Sain nukuttua suunnilleen omat nukkuvuorot ja keksin tekemistä vahdin ajaksi (villasukat ja kirja) iltapäivä n.klo 15 tuuli loppui. Ja vasta sen jälkeen sai lounasta - ihan kamala nälkä oli jo! Tänään gnoccheja ja pakkasesta bolognese jonka olin tehnyt varmaan Mindelossa kun tein lasagnen. Aurinko on paistanut täysillä koko päivän. Kapu korjasi uuninluukun sellaisen klipsun, ei tarvii enää apuvälinettä sen avaamiseen!
Auringonlaskun aikaan tuli MahiMahi 3,2 kg! Nomnom. Kapu otti siitä fileet ja loppu laitettiin takaisin mereen. Illalliseksi paistetut fileet ja huomenna tehdään s/y Olivian reseptin mukaan mahinuudelisoppaa.
Olipa se illallinen. Paistettua Mahifilettä ja lasi viiniä. Oli ihan kun olis käynyt ravintolassa. Koska täällä ei käy mikään valuutta, tiskasin itseni ulos.
10.päivä
"Predictwind merkintä keskiviikko 22.1.2020:
Ilta
Nyt tuli kalaa! 3,2kg mahi. Se on kyllä niin mahdottoman kaunis kala vedessä. Hyvää lautasellakin. Huomenna lähtee testiin s/y Olivian Mahinuudelikeitto!
Aamu
Siirsimme kelloja taas tunnin taaksepäin, kun tuli 15 astetta pituutta täyteen. Nyt ollaan suomen ajasta neljä tuntia jäljessä."
Eikä vieläkään olla puolessavälissä. Purjehdus on kestävyyslaji. Matkat saattaa kestää. Aamulla n.klo 8 sammutettiin kone (hallelujaa!) kovin kevyt on tuuli, mutta sen vertanen ettei purjeet hakkaa juurikaan. Josko se tuulialue saavuttais meidät. Ehdottomasti tää on mukavaa tämmöinen lököttely, mut sen verran hidasta että epäilen veden riittämistä. Ehkä pitää ehdottaa et sitä tehtäis lisää sillä pilssipumppuversiolla. Jos on näin tyyntä niin menishän se ainakin ajankulusta sen virittäminen.
(Tässä kohtaa on ehkä syytä mainita ehkä toistaa, että olimme tehneet Mindelossa vesitankit täyteen vettä ja vesikoneen syöttöpumppu meni rikki, eikä löydetty sopivaa tilalle)
Puolenpäivän aikaan näkyi ensin Ais:ssa ja sit silmällä rahtilaiva! Ajattelin et siitä on iloa useaksi tunniksi, mut menevät niin kovaa, ettei siitä riittänyt ilo ku reiluksi tunniksi, sit se hävis jo pois.
Lounaaksi mahinuudelikeitto niillä aineksilla mitä sattu olemaan. Oikein hyvää tuli. Sitten vuorossa pelipäivä. Sen verran myöhässä ja pilviharso auringon edessä että uimaan ei innostuttu. Takana vaan ämpäriää ja merivedellä pesu ja sitten sisälle makeavesihuuhteluun. Ei voi sanoa että hiuksista tulisi erityisen hyvän tuoksuiset, mut ainakin puhtaampi tunne sentään.
Toinen villasukka vähän vajaa valmis. Valmistu oman vuoron lopussa.
Upea auringonlasku ja samalla purjejumppaa. Iltapalaksi tuoretta focacciaa.
Vahdin aikaan Jefe kiukkuili pari kertaa. Lopetti Kapun kanssa. Huh.
11.päivä
"Predictwind merkintä torstai 23.1.2020:
Aamu punertaa taivaanrannassa ja kuun sirppi hakee uutta asentoa. Sääennuste suositteli etsimään tuulta etelämpää, sinne siis kurssi. Ford on jyrissyt koko yön, akut alkavat olla piripintaan ladatut. Kauempaa on turha polttaa dinosaurusmehua, siirrymme kohta odottelumoodiin; tuulta on luvassa tännekin hiukan, kunhan Eolo, tuulten jumala heräilee."
Tuulee! Lähdettiin myös eteläänpäin varmistaaksemme että se jatkuu. Kapun aamu-unet kärsi koska jiipattiin ja hänellä oli kirja niin lopussa ettei malttanut lopettaa sen lukemista. Pelkäänpä että kostautuu ensi yönä.
Uusi villasukka aloitettu.
Focaccia ei ole ”taloudellinen” leipä, koska siihen menee suunnilleen samat aineet ku normileipään, mut se loppuu samantien. Uusi taikina työstössä. Lounaaksi tonnikalariisisalaattia (sis. mm. sottaceti, juustoa, punasipulia) sitä tuli paljon.
Todella miellyttävää purjehdusta, meri on maltillinen, tuuli riittävä. Aamulla rippas pienenpienen sateen. Toivottavasti ensi yönä nukun paremmin kans.. tai ehkä otan nyt nokoset. En ottanut.
12.päivä
"Predictwind merkintä perjantai 24.1.2020:
Vaivoin saavutettu puoliväli.
Takana rauhallinen yö, hyvin kevyellä tuulella. Tuulella kutenkin! Tänään taivas on täynnä kumpupilviä, meri on silti sininen. Kalastuspäivä, saa nähdä kuin käy.
Kurssi on aika tarkkaan etelään, jossa ennusteiden mukaan tuulikin viihtyy paremmin. Karkuun seuraavaa pläkää.
Miehistö viihtyy - lukee, kutoo, tekee ruokaa, kalastaa, höpöttää välillä muustakin kuin purjehduksesta. Keveitä aiheita, kuten sodat ja niiden traumatisoimat ihmiset. Toisaalta myös oikeasti kevyistä asioista, kuten mitäs en laittaisin tänään päälleni 
Tosiaan juuri ja juuri saavutettiin puoliväli ja sit muutettiin kurssi lounaaseen."
Kunnon tuuli ja ympärillä epämääräisiä sadepilviä. Tähän asti ei oikeastaan mitään kerrottavaa. Se hyvä on. Eiku joo, meillä on enää alle 1000 nm matkaa.. noin niinku periaatteessa. Käytännössä vissiin 1200nm 😁
Aamupäivällä sadepilvet toi vähän vauhtiakin välillä ja päästiin reivaamaan jotta kohta pääsi taas avaamaan.
Otin pihvit sulamaan. Taidan kuitenkin paloitella ne, helpompi syödä. Jos tekis perunamuussia ja herkkusienikastiketta ja tomaattia kun ne on vielä vähän hengissä.
Banaanikakku voisi tänään myös mennä tekoon.
Mittari näyttää alasalongissa 27 astetta - sinne ei paista aurinko. Ylhäällä on sit vähän enemmän. Ulkona tuuli kuitenkin vilvoittaa niin et tulee huppari laitettua päälle. Toisaalta senkin takia et hupulla saa vähän estettyä hiushaiveneiden naamankutitusta.
Viimeinen meillä oleva Dunckerin kirja aloitettu. Kapu lukee sitä miulle ääneen. Pystyn samalla kutomaan, eikä tarvii olla kateellinen ku toisella on se luvussa 😁 (Tätä ei sit jatkunut kovin kauaa)
Vähän ennen viittä paikallista aikaa Kapu meni päiväunille. Josko vaikka onnistuisi hetken torkahtaminen ennen auringonlaskua.
Tänään vois kattoo lisää ponille kyytiä dvd:tä. Eilen onnistuttiin katsomaan 1,5 osaa.
13.päivä.
"Predictwind merkintä lauantai 25.1.2020:
Tuore tuuliennuste kertoo, että on tosiaan viisasta pyrkiä etelämmäksi. Suora reitti olisi johtanut useiden päivien vauhdittomaan kuviokelluntaan keskellä Atlanttia.
Nyt edetään hyvää vauhtia kohti ensi maanantain kääntöpistettä.
Olemme saaneet seilata kaksi päivää aivan omassa rauhassamme, tähän pienen pyöreään universumiimme ei ole osunut ainuttakaan muuta matkalaista.
Juhlahetki viimeyönä: alle 1000 merimailia (linnuntietä) perille!"
En haluaisi ajatella isän suhdetta tuohon numeroon..
Normi yö takana. Kapun heräilessä laitan teevettä kiehumaan ja tiskaan yön astiat - vesi loppuu. Ei mitään Meil on vielä keskitankki käyttämäti. Vaihto siihen - ei vettä. Aamiainen. Lattiat ylös - ei vettä. Mihin #*§§^¨ se kaikki Mindelossa tehty vesi on joutunut. Kanisterivettä on, mutta silti - mitä ihmettä? Ei sit olekaan tankeissa mitään ja päiviä vielä kymmenkunta.
Lattiat takas ja vesikoneen viritystä. Periaatteessa sen pitäisi toimia ilman tätä ensimmäistä syöttöpumppua, mutta luonnollisesti ja joka tapauksessa purjehtiessa horii helposti ilmaa. Vaihtoehto nro. 2 - “ylimääräinen” pilssipumppu laidan yli pumppaamaan merivettä sen rikkoutuneen tilalle ja katsotaan saadaanko sillä vettä. Johonkin toiseen tankkiin ku siihen ensimmäiseen. Tämä tehtiin ja se toimi jotenkuten.
Että kolmastoista päivä, päätä särki jo ennenkuin piti ruveta näin isoja ajatuksia ajattelemaan. Ei juhlallisin päivä.
14.päivä
"Predictwind merkintä sunnuntai 26.1.2020:
Leppoisaa sivumyötäistä, auringonpaistetta, pieniä sadekuuroja, jotka harmillisesti menevät ohi meistä; vain muutama tippa on saatu kannelle. Ajankuluksi huoltohommia ja rikkinäisten vekottimien korjailua.
Tähtäämme 13. leveyspiirille, ja siellä jiippaamme kohti Martinique-Guadeloupe -saaria. Suoralla reitillä makaa edelleen tyyni alue."
Samankaltaista vaihtelevaa tuulta, mutta sentään koko päiväksi. Mennään 180-210 suunnilleen ja tuuli paapuurissa. Pilvinen päivä suurimmaksi osaksi. Sen verran ollaan edetty että auringonlasku viivästyi miltei seitsemään iltaan, kohta on siis kellojen siirron aika.
Eilinen vesikonejumppa tänään hieman viritettynä. Pilssipumppuun kiinnitettiin iso paino miun painovyöstä. Se onnistuu pitämään pumpun koko ajan veden alla veneen perästä joten ilmakuplista ei ollut enää vaivaa. Tehtiin 60litraa vettä. Pilssi tyhjennettiin, mutta ei siellä ollut sitä monta sataa litraa vettä joka kaiken järjen mukaan pitäisi sinne olla valunut keskitankista. Jonnekin käsittämättömään on hävinnyt se vesi! Siitä tyhjennyksestä ei sit ollut suihkuiloa kuten toivottiin. Kapu teki sit normisuihkun merivedellä ja viimeisellä makeavesihuuhtelulla. Mie pyysin lupaa saada sankosuihkun, täytin ämpärin vähän reilu puoleenväliin makealla vedellä ja hoidin sillä koko suihkun - ruhtinaallisesti! Kyl teki hyvää.
Banaanit alkaa olee valmiit, tein banaanikakun ja tänään oli myös leiväntekopäivä. Vehnäjauhot alkaa hupenemaan. Kun on se meemi tai mikä lie sanonta, että jos illallisen jälkeen ei jää ruokaa yli, olet tehnyt sitä liian vähän. Se pätee yleensä miun tekemisiin. Nyt oon vähän huolissani, että kuuntelinko ja annoinko silti vaikuttaa toisten naureskelua miun ylenpalttiselle jauhon hamstraamiselle. (No ei sentään, kyllä niitä riitti vielä Karibiallekin)
Tuoretavarasta on jäljellä sitruunat/limet, 4 keltaista sipulia ja pari punasipulia + tomaatteja vielä muutama. Sitten päästään totaali purkkiruokaan. Johon kyllä tänäänkin päädyttiin kun leipomisessa meni aikansa. Perunamuussia ja lihapullia. Hyper Dinon kanapullat on oikein maukkaita. Ovat onnistuneet piilottamaan sen teollisuusmaun!
Aamulla oli yhä vähän reilu 1000nm matkaa. Ja koska mennään nyt enemmän etelään kuin kohteeseen ei illallakaan matka ollut erityisesti lyhentynyt. Vähän sentään kuitenkin.
Luulen nähneeni portugalilaisen tänään! Siis sen sellaisen meduusan kaltaisen. Muuten ei kyllä kauheasti oo eläimiä. Lintujakaan ei tänään näkynyt. Lentokaloja muutama. Ihme otuksia, yöllä lentävät kannelle. Liekö jotain kamikazeja jotka yrittää hajullaan sit tainnuttaa miehistön...? Ei toimi, ne yleensä huomataan niin aikaisin etteivät ehdi ruveta haisemaan.
15.päivä
"Predictwind merkintä maanantai 27.1.2020:
Lähtöpäivän optimistisen sääennusteen mukaan olisimme olleet tänään uusilla saarilla. Tuulten haltijat ovat ottaneet mottomme tosissaan: “Emme ole siellä missä pitäisi, emmekä ainakaan siihen aikaan.”
Nyt näyttää siltä että palmurannat häämöttävät lähes viikon päästä. Huomenna otamme taas suunnan länsi-luoteeseen, kun sääkartta lupailee että tyyni alue on kierretty.
Onneksi on evästä,eikä kiire minnekään.
Toinen merkintä:
Tsunamivaroitus on peruttu
Ei tsunamia, eikä edes reggaeta. Aiheeton varoitus oli uutisissa. Eikä sellaiset syvällä merellä tuntuisikaan. Seilaamme kaikessa rauhassa atlantilla ja matka etenee hyvin."
Alkoi aamiaisella ja jiipillä.
Tuulta ja merenkäyntiä on riittänyt. Kommunikointipäivä. Soitettiin kumpikin kummallekin lapselle ja kirjoitettiin paljon sähköposteja. Vettä suunnitellaan viel illalla tehdä, vaikka meri on kyl viel aika isona.
Ruokana - riisiä ja linssichorizo valmis purkki ja viimeiset tomaatit salaattina. 800nm vielä matkaa.
16.päivä
"Predictwind merkintä keskiviikko 29.1.2020:
Hyvää vauhtia oikean suuntaan, keskimäärin. Oudot pikkupoikkeamat trackissa johtuvat siitä, että sadepilvet kääntelevät tuulta milloin minnekin, mutta eivät jaksa kuitenkaan antaa meille raikasta suihkua. Nyt on todella bikinikeli.
Yöllä oli harvinainen ohjelmanumero: taivaanrannassa näkyivät aluksen valot! AIS kertoi hetken päästä purjeveneen nimeksi Zoma. Radiotunnus alkoi OX, onko se Grönlanti? Vene vastasi radiokutsuun, ja kerroimme ohittavamme styyran puolelta. Muuten ei olleet juttutuulella; herättivätköhän kiukkusen kipparin?
Samaan hetkeen osui autopilotin ja koko elektroniikan hepuli. Kaikki (1) miehet kannelle!!! Käsiohjauksella hetki, onneksi on taitava perähenkilö. Syyksi ilmeni alijännite. Kone lataamaan ja asia korjautui."
Aamun kunniaksi käännyimme styyrpuurin halssille (suom.huom: suoraan kohti määränpäätä.)
Victoriakin tästä ilostui ja ikäänkuin hyppäsi laukalle. Tuuli on navakka ja hyvästä suunnasta, joten matka etenee. Tosin tuulet ovat olleet varsin vaihtelevia, päivään mahtuu hyvin kevyttä ja välillä reippaampaakin puhuria. Aallokko on välillä sekavaa, ja opettaa pitämään tavaroista kiinni ja ajoittamaan askeleensa varman päälle."
Yö oli melkoinen. Voisi ruveta uskomaan kaikenlaisiin taikuskoihin.
Hyppykuppa (autopilotin vaiva) - vahdinvaihto käsiohjaus - sit alkaa taas toimimaan, kunnes AIS:siin ilmestyy vene ja Jefe-autopilotti menee totaalisen sekaisin. Jouduin herättämään Kapun ohitetaan vene, yritetään huudellakin heille, mut kuulosti siltä että nukkumassa olivat, tai eivät ainakaan juttutuulella. Jefe & co alko taas toimimaan, Kapu takas nukkumaan. Vahdinvaihto vain kahdella jefen yskäsyllä. 3,5h unta sit kuuluu ”Muruu, tuutko ylös..” taas kokon komppania sekaisin. Akuissa virta melko alhaalla - kone käyntiin ja kas kaikki tykkäs siitä, eikä kukaan kiukutellut enää. Tää on pahempaa ku tietotekniikka. Tai no, siitähän ne ongelmat oikeastaan tulee. Koko maailman ongelmat on elektroniikasta ja tietotekniikasta. (No lievää liiottelua). Päivän mittaan tuuli asettui, tehtiin vettä 45l kunnes sähkömoottori, vesikoneen sydän ylikuumeni. Ei tehty sit enempää. Toivottavasti tervehtyy itsekseen huomiseen mennessä.
Ruokana - pastaa kana sinihomejuustokastikkeella ja koska kanaa oli paljon, niin viimeiset perunat käyttöön ja Libanonin kanaa yöpalaksi tai huomiseksi lounaaksi. Ollaan vakiinnuttu yhteen lämpimään varsinaiseen ateriaan päivässä. Niistä yleensä jää tähteitä joita ollaan saatettu syödä yöpalana tai iltapalana tai jonain.
17.päivä
"Predictwind merkintä tiistai 30.1.2020:
Hyvää vauhtia lähes oikeaan suuntaan. Tänään käännetään varmaankin toiselle halssille päiväksi pariksi. Tikki hiukan etelämmäksi, koska tuuli kääntyy hiljalleen hankalan suuntaan.
Autopilottimme “Jefe” on ilmeisen läheisriippuvainen yöaikaan. Kiukuttelee ja tahtoo silityksiä silloin tällöin. Vika on tiedossa ja varaosakin mukana: ruorikulma-anturi pätkii."
Jefe pelkää pimeetä. Sen vieressä piti olla koko yö, koska hyppykuppa iski tasaisin väliajoin. Kapun viimeisellä yövahtivuorolla alkoi satamaan, miekin heräsin siihen koska kattoluukku oli auki eli satoi naamaan. Kapun lääppä oli ehtinyt hetken olla sateessa ja kun se yritettiin laittaa lataamaan se huusi armottomasti ”minussa on kosteutta” annetaan kuivua. Päätin tehostaa asiaa upottamalla siitä kriittinen osa riisiin.
Ollaan alle 600mailia kohteesta. Toisaalta kohta jiipataan ja mennään taas vähän aikaa väärään suuntaan. Meri on isona ja tuulikin aika reipas vauhti 5,7-8,4 välillä.
Halssin vaihto ja kirjasto aukes ja levis lattialle. Vaikka se periaatteessa oli hyvin pakattu ja lukoissa on nykyään varmentimetkin.
Vesikoneen sähkömoottori toimii, oli vaan sulake mennyt. Jotta mikään ei olis liian yksinkertaista ni testaus tapahtui niin, että vesikoneen poistovesiputki osotti tiskialtaiden väliin = suolavedet pitkin pöytää ja takana olevaa hyllykköä..
Baarikaappi kuulostaa uhkaavalta. Se jos leviää, niin plääh Mie sanon.
Ruokana libanoninkanaa jota eilen tein. Iltapala hieman auki nyt kyl. Tänään ei suuria tapahtunut. Mikä on hyvä.
Jos ei lasketa et toinen sileä villasukka valmistui ja aloitin kuviovillasukan taas. Ja Elena Ferranten Napolisarjan luin aamupäivästä loppuun. Nyt on sit sellainen kirjakrapula. (Tästä kirjasarjasta pitää päästä puhumaan rauhassa ja syvästi siskon kanssa). Yöksi lataan puhelimen ni voin jatkaa Sinuhen kuuntelua samalla ku kudon. Ei edes leipää tullut tänään tehtyä, sen vert levoton meri, ettei jaksanut ryhtyä. Ainoa paikka jossa nyt ei tartte lihaksia on meripunkat. Muuten pitää koko ajan pitää itsensä.
18.päivä
"Predictwind merkintä perjantai 31.1.2020:
Eilen rukkasimme kellot uudelle aikavyöhykkeelle: UTC-3, joka on siis viisi tuntia vähempi kuin Suomessa. Aamu alkoi elektroniikkajumpalla. Hirmuisen hieno meri-dataverkko (nmea2k, jos se jotain sanoo) sekosi, mikä tarkoitti autopilotin, karttaplotterin ja tutkan poistumista vahvuudesta. Autopilotti ja tutka ovat aivan kullanarvoiset kun pienellä miehistöllä mennään.
Onneksi ilmiö ei ollut uusi, mutta kiusallinen, edellisen kerran vekottimet vain alkoivat toimia pienen piuhojen ravistelun jälkeen. Nyt päästiin vähän pidemmälle: kun karttaplotteri irroitettiin verkosta, muut vehkeet alkoivat toimia! Jippii, syyllinen saatiin tähänkin venneeseen!
Nyt karttaplotteri/tutkanäyttökin toimii eristettynä verkosta. Itse vika korjataan sitten kun rantaskumpat on nautittu. Muutamat.
Puolenpäivän aikaan käännýmme suoralle reitille kohti määränpäätä, ja tuulen lupailevat kääntyvän myös hiukan koilliseen, sehän meille sopii."
Miltei rauhallinen yö, paitsi toinen nukkuvuoro keskeyty kahden tunnin jälkeen kun Jefe et co sekos taas. Piti mennä käsin ohjaamaan jotta Kapu sai järjestettyä piuhat uusiksi jotta eivät riitelis keskenään. Sen jälkeen vielä vähän nukkumaan, mut jostain syystä aamu alkoi todella väsyneenä. Kapu meni nukkumaan ja nukkuikin, heräsi samankaltaiseen väsyneeseen oloon. Alkako kisaväsymys painamaan. Vielä miltei 4 päivää tai varmaan sen verran.
Cornedbeefriisimunahässäkkä ruokana ja leipä.
19.päivä
"Predictwind merkintä lauantai 1.2.2020:
Etenemme mukavasti ja merikin on asettunut verkkaiseksi pitkäksi mainingiksi. Yövahdit soljuivat omaan rytmiinsä: neljä tuntia unta/ neljä tuntia seurustelua autopilotin kanssa. Hän on välillä hiukan seurankipeä. Yksillä purjetrimmeillä on menty edelleen: isopurje ykkösreivissä ja genua vaihtelevasti auki. Tummat sadepilvet antavat toisinaan reippaita puuskia mutta vettä sieltä ei ole kohdalle osunut. Eilen alkoi viimeinen 500 mailia. Kohta enää neljäsataa. Kaksisuuntainen purjehtijasyndrooma on nyt vaiheessa: “millon pääsis maihin?”
Toinen merkintä:
Aamutorkun jälkeen alkoi puuhatuokio ja nyt om Jefellä (se kolikkivaivainen autopilotti) uudet sisuskalut. Kuten tämäkin Kippari aina toteaa, ei ole ikinä liikaa varaosia (tässä verstaassa jota veneeksikin kutsutaan  ). Valitettavasti tuokiosta ei tullut yhtään kuvaa, eikä videota kun Kippari oli itse työntouhussa ja peräsihminen ruorissa."
19 päivän vastainen yö. Jefe on mahdoton. Pitää istua vieressä ja vahtia ja painaa se päälle kerran minuutissa. Käytännössä olla ruorissa. Kummallinen laite. Illalla jiipattiin aikaisin jotta nähtäis millä tuulella se on. 4h meni oikein hyvin sit laskeutu pimeä ja alko miun nukkuvuoro - tai siitä alko kiukutttelu. Kisaväsymys taitaa silläkin olla.
Kapun aamutorkun jälkeen alkoi sitten Jefen korjaus. 3,5h Kapu alhaalla (avotilan lattian alla - tämä tarkoittaa, että otetaan “kassakaappi” jossa mm. kompura ulos, sidotaan se jotta se ei lähde itsekseen vaeltamaan ja sitten immeinen voi mennä veneen perään jossa autopilotin moottori sijaitsee) hakemassa sitä irti,vaihtamassa osaa (ruorikulma-anturi, sanoo Kapu), asentamassa sen takas ja mie sen aikaa ruorissa. Onneksi tuli laitettua aurinkorasvaa. Sit alkoi Jefe taas toimimaan, ai että mikä helpotus. Koko fiilis muuttu. Oli se vissiin sen verta syönyt meitäkin.
Juhlan kunniaksi tulikin sit nälkä aikaisin ja ruoaksi pasta alle vongole. mie oon kasvanut ihmisenä ja pystyn jo käyttämään purkkiäyriäisiä. Tuli hyvät! Eipä ollut aikaisemmin tuotakaan laitettua.
Sit vuorotellen päiväunet. Iltapalaksi tortillahotdogit. Vaihdettiin Kapun pyynnöstä vahtivuorot. Mie ekassa enkä torkkunut yhtään. Saa nähdä miten menee toka vuoro 🙄
Tuuli on melko reipas, vauhti sen mukainen. Viimeisellä tunnilla kääntyi taas sen verran et piti nostaa ylöspäin.
20.päivä
"Predictwind merkintä sunnnuntai 2.2.2020:
Hyvin nukutut vapaavahdit takana. Eilinen remonttirupeama oli menestyksellinen, ruoriin ei tarvinnut koskea vahtivuorolaisenkaan. Tuuli on nyt kevyt, ja kääntymässä kaakon puolelle. Varmaankin kokeilemme toista halssia iltapäivällä. Pikku tikki kohti Barbadosta.
Eilinen ilta ja yö oli matkapurjehdusta nautinnollisimmillaan: tasainen maininki, reipas tuuli oikeasta suunnasta, veneen liikkeet rauhallisia. Pasta vongole. Normaali (upea) auringonlasku ja kasvava kuu. Kolmensadan mailin rajapyykki ohitettiin juuri. Sellainen kivestä veistetty, kantikas noin metrin korkea. Tosi on."
Ei onnistunut aamu-unet kovin hyvin. Pätkittäin kuitenkin sain maattua 12 saakka. Sen jälkeen kirja valtasi koko päivän. Vähän senkin takia että voidaan vaihtaa koboja kun Kapu on jo lukenut omastaan ladatut kirjat. Päivän puuhaksi Kapu sääti kameroiden ja tikkusten (viitataan wannabe selfietikkuihin) kanssa. Välipalaksi syötiin niitä jugurtteja mitä ostettiin Kap Verdeltä, niitä jotka ei olleet jääkaapissa kaupassa. Täällä ne kyl on olleet siellä.
Lounas meni iltapalaksi, gnoccheja ja raguta jota oli vielä pakkasessa. Ei enää meinaa jaksaa innostua ruoanlaitosta. Ei toisaalta meinaa maistuakaan erityisesti. Leipääkin on vielä jäljellä vaikka siitä on jo kolme päivää kun leivoin sen.
Vahdit pidettiin samat kuin edellisenä yönä. Eka vuoro on oikein mieluisa, mut toiseen 4-8 vuoroon on ihan kauhean vaikeata herätä. Onnistui sit lopulta. Alkuillasta jiipattiin, mut tuuli vaati menemään niin alas, että vuoron lopulla oltiin 12 mailia kauempana päämääristä. Takautuminen ei enää tunnu kovin motivoivalta. Jos oltais 1000nm kohdalla ei tuntuis missään. Mut kun 295 muuttuu reiluksi 300:ksi vähän harmittaa. Kone piti käynnistää jotta saadaan akut ladattua ja päätettiin hyödyntää sitä samalla siihen että mennään oikeeseen suuntaan. Tuuli on sen vert kevyt että kone on käynnissä nyt sit tällä toisellakin vuorolla. Käynnistettiin siis klo 00.00.
Kaksi erilaisia herätystapaa tämän 3 viikon aikana:
Hieno biisi ja se Kapun korvan juureen. Heräilee hymyillen.
Kapu herättää miut, vastaan: “En voi herätä, vene heiluu liikaa.” Tätä ei kelpuutettu.
21.päivä
Predictwind merkintä maanantai 3.2.2020:
Stressautuisin jos olisin meteorologi näinä muuttuvan ilmaston aikoina. Ei ole näköjään mahdollista enää ennustaa säätä edes kolmen vuorokauden päähän. Maapallon vakaimmat sääilmiötkin käyttäytyvät kuin murrosikäiset. Olemme nyt reilun kaksi viikkoa yrittäneet hakea hyvää purjetuulta; sitä aina idän puolelta puhaltavaa pasaatia. Muutamana päivänä siitä on saatu maistiaiset, nekin hiukan oudosta suunnasta vuodenaikaan nähden. Eilen oli pakko todeta että eipä ennuste taaskaan osunut. Ei tuulta. Poltimme sitten dinosaurusmehua taas reilun puoli vuorokautta. Kun määränpää lähestyy, kärsivällisyys kummasti hupenee.
n. 190 mailia jäljellä ja huominen päivä ei taida näin kevyellä tuulella riittää siihen. No, päivähän se on keskiviikkokin. Eväät on hyvät, ja aurinko paistaa."
Alkaa olee jo aika valmista tää miehistö. Mietin minkäköhänlaista on nukkua kokonainen yö tämän jälkeen. Vai noustaanko me vuorotellen hätkähtäen et mikä tilanne, huutaako Jefe, tutka, joku?
Tonnikalarisottopäivä - purkkiruokien kuningas! Kaikkea kaksi sipuli, valkosipuli, riisiä, tonnikalaa, tomaattimurskaa, herneitä. Siin se on. Maustaa pitää. Ollaan kolme iltaa yritetty kattoo once Upon a time in America. Vielä menee pari iltaa kun kone ei anna kattoo 40min pidempää . Ei varmaan ees sitä.
Kalaonnea ei ole ollut.. selvis syykin, joku isompi otus on puraissut koukun poikki 😬
Tyyntä. Upea kuutamo kevyessä tuulessa. Harmi ettei noista hetkistä saa meidän välineillä kuvia. Hieno oli. Sukkaa pukkaa ja Sinuhe vanhenee.
22.päivä
"Predictwind merkintä tiistai 4.2.2020:
Alle sata merimailia Guadaloupen saarille! Aurinko paistaa, tuuli on kevyt, matka etenee tasaisen verkkaisesti. Taas täyttyi 15 astetta länteen, ja kellot siirrettiin Karibian aikaan. Nyt pitää saada aivotkin säädettyä joustavaan moodiin: Viimeinen vuorokausi on ynnätty saapumishetkeä ja suunniteltu, mikä saari ja mikä poukama olisi paras. Nno, todettiin sitten, että tämähän on kuin savolainen futismatsi: ei laakasta, naatitaan.
Kun kohdalla on sopiva hetki ja sopiva saari, ollaan niinsanotusti Perillä.
Ensi yön hämyssä johonkin aikaan ankkuri uppoaa Uuden Maailman hiekkaan. Vai Intiako tämä on?
Toinen merkintä:
Ihan ylityksen alussa nähtiin edelliset. Nämäkin käväs nyt vaan niin pikaisesti, ettei edes kuvaa päästy yrittää. Toisaalta se saattaa olla hyvä, ei tainnut olla mitään erityisempää asiaa heillä, kunhan moikkasivat.
Kolmas merkintä:
Kuuropilvien lomasta, juuri ennen auringonlaskua - maata! Aiaiaiii.
Enää sellainen 8 tuntia ja sit voidaan tiputtaa ankkuri, avata skumppa, tanssia kannella, laulaa kuulle! OK, jätetään toi vika."
Voi hyvänen aika .. noh, alle 100 mailia. Jos ei tyynny ihan yhtäkkiä, saatetaan vaiks yöllä ankkuroitua! En usko ennenku se on tosi. Skumppa varmuudeks kuitenkin jääkaappiin.
Ei meinaa ruoanlaittokaan innostaa. Purkkilihapullien ja muussin uusi tuleminen. Höysteenä erilaisia maustekurkkuja. Nyt riittää tuulta kyl ja aallotkin on ihan messissä. Tervetuloa pentteriin -aaltokin tuli normisti. Söin ihan liikaa muussia. Jäi jumiin tuone jonnekin mutkaan. Yäh!
Delfiinit kävi moikkaa. Eivät viipyneet juuri mitään aikaa. Hyvä, ei tainnut olla mitään varoitettavaa. Muutamia lintuja on näkynyt kauempana. Muuten on kyl ollut melko hiljaista näiden kanssa koko ylityksen ajan. En oo taaskaan pukenut. Siis sillain niinku asiallisesti.
Yli kolme viikkoa.. ollaan varmaan ne ainoat jotka saa menee tähän näin kauan aikaa. Onneks saatiin vesikone toimimaan.
18.30 pilvet väistyi kirkastui ja näkyy maata!!
Kuinka pitkältä seuraavat tunnit tuntuukaan - sen tietää jo nyt.
Siellä, kyllä - maata!
23. päivä
"Predictwind merkintä keskiviikko 5.2.2020:
Crossing - done.
Erinäisten vaiheiden jälkeen, ankkurissa. Pysähdyksissä. Seis. Kohta saattaa tulla uni."
klo 4.40 ankkuroiduttiin. Kaiken “järjen” mukaan meidän olisi pitänyt ehtiä ankkuriin n. puolenyön aikaan. Pimeys ehti laskeutumaan ennenkuin päästiin lähelle saaria ja kun vihdoin alkoi hahmottumaan, mistä kohtaan mennään Les Saintesin ankkurointipaikkaan sisään ja aloitimme valmistautumisen ison laskemiseen, kone sammui. Onneksi olimme sopivan keskellä kaikkia kolmea saarta - Guadaloupe, Maria Galante ja Les Saintes. Annetaan Victorian keikkua ja Kapu konehuoneeseen ihmettelemään mikäs yskä tämä nyt on 23 päivän käytön jälkeen. Siinä puuhassa meni ehkä pari tuntia. Aikakäsitys - ylitys joka oli kestänyt jo miltei 23 päivää - viimeisen tunnit siitä kun nähtiin maata vs. kuinka paljon aikaa on ennenkuin ollaan liian lähellä rantaa jos kone ei käynnisty. Käynnistyihän se sitten lopulta. Aina on kurjaa joutua menemään vieraaseen satamaan pimeässä. Erityisen kurjaa se on silloin, kun on joku epävarmuustekijä koneessa. Tehtiin normisuunnitelmat “mitä jos kone sammahtaa” tilanteseen ja lähdimme köröttelemään Les Saintesin kapeikosta sisään. Ankkurlahti oli melkoisen täynnä. Muutaman kierroksen jälkeen löydettiin miltei sopiva lovi ja laskettiin ankkuri. Viimeisten tuntien adrenaliiniryöppy vaikutti vielä ja hetken aikaa piti rauhoittua avotilassa ja ihailla kuinka mukavaa on taas istua melkein paikallaan olevassa veneessä. Aurinko alkoi nousemaan, paikallistimme Olivian sijainnin meidän lähellä. Laitoimme viestiä, että täällä ollaan - nukutaan hetki, nähdään pian.
Sit mentiin kumpikin nukkumaan, vierekkäin, ihmeissään siitä että mitä olikaan tullut tehtyä. Ylitettyä Atlantti. Ei huono.
Comments