Kolmantena ketjussa isoista ankkurilahdista on iso kombo Woburn Bay - Clarks Court - Hog Island. Tälle ominaista on, että kaikki on kumpparimatkan päässä, mihin kohti sitten ankkurisi tipautatkin. Ympärillä on satoja veneitä, palveluja ja aktiviteetteja laidasta laitaan.
Clarks Court
Clarks Court Marinen telakan ympärillä on kaikki huoltopalvelut veneilijälle, hinnat ovat joko erittäin kalliita tai erittäin kohtuullisia. Ravintolan edessä on hyvä kumpparilaituri. Ravintola on erittäin siisti ja musakeikkaa siellä on ainakin kerran viikossa. Taisi olla meidän aikana Leacking Seacocks bändin kotipaikka. Muutoin se on kantapaikka erityisesti heille, jotka ovat nostaneet veneensä tälle telakalle. Varmaan monet muutkin siellä käyvät ja kävivät, meille se ei auennut sellaisena. Täällä toisaalta on suurimmaksi osaksi toimivat pesukoneet. Tämä on kuulopuhetta, koska en itse kokeillut näitä koneita.
Woburn
Lähellä oleva Woburn bayn betonilaituri on toinen kumivenelaituri ja sen äärellä on hyvin paikallisia baareja/ravintoloita (ne kaksi jotka vähän kilpailee, jos ei muulla, niin sillä kummalla on paremmat poppikoneet) ja Treasure Trove- venetarvikeliike, jossa uutta ja käytettyä kohtuuhinnoilla.
Lähellä oleva Nimrods Rhum Shack on legendaarinen keikkapaikka, joka torstai n. klo 18. rajoitukset huomioonottaen sinne kerääntyy musisoivat cruiserit jammailemaan. Jos oli juuri päässyt siihen ymmärrykseen, että mitä kaikkia kädentaitoja on kanssaveneissä saatavilla, niin näinä iltoina sai ilokseen huomata, kuinka paljon musiikki-ihmisiä purjehtijoissa myös oli ja mitä kaikkea heillä onkaan mukanaan - äänentoistokamoista lähtien!
Tällä betonilaiturilla on maineensa, ei ehkä ihan paras sellainen. Itse emme joutuneet minkäänlaisiin vaikeuksiin siellä. Joka tapauksessa aina on muistettava lukita kumpparinsa jotta tilaisuus ei tee varasta. Viime aikoina suurimmat ongelmat olivat bensavarkaudet. Tarkkana saa olla, mutta kaikkea ei pysty loppuun asti vahtimaan ja varmistamaan. Onni kulkekoot kaikkien matkassa, muuta ei voi oikein toivoa.
Laiturin päässä kalastajat saaattavat olla siivoamassa Concheja, heiltä voi niitä ostaa jos tajuaa kysyä. Eivät tarjoa niitä vapaaehtoisesti.
Myös pieniin paikallisiin kauppoihin on tästä sopivan lyhyt matka. Erityismaininta saa mäellä oleva pieni ihka-aito, kirkkaan sininen, sekatavarakauppa, josta löytyy vihanneksista auton ratinpäällisiin ja aika lailla kaikkea siltä väliltä. Emäntä istuu vähän piilossa nurkassa ja katsoo keskittyneesti televisiota. Hän on vähän ujo, mutta sulaa pian suloistakin suloisempaan hymyyn, erityisesti jos asiakas vähänkään kehuu hänen kauppaansa. Silloin hän myös kertoo, koska on tulossa tuoreita vihanneksi seuraavan kerran. Tarina kertoo, että kauppa ei ollut niin hyvin varusteltu ennen Koronaa, mutta viruksen saapuessa ja Grenadan suljettuaan rajansa ja asetettuaan liikkumisrajoituksia, emäntä tajusi hankkia kauppaansa enemmän kaikenlaista ja saikin Woburnin alueella olevat paikalliset ja ankkuroituneet sailorit pidettyä hyvissä eväissä koko sen tiukimman ajan. Niinpä kun me saavuimme sinne, valikoima oli yhä niin hyvä, ettei kaupunkiin tarvinnut lähteä ihan pienen asian takia.
Whisper Cove Marina ja sen ravintola on tämän lahden cruisereiden olohuone, rento ja helppo, herttainen ja aktiivinen perheyritys, jossa on elämää aamusta myöhäiseen iltaan.
Kun itse saavuimme tänne Whisper coven omisti ihana britti Elaine, joka sai meidät heti tuntemaan olomme kuin olisimme saapuneet Grenadan kotiin. Sinä aikana hän kuitenkin myi marinan etäisille sukulaisille jotka onnistuivat hienosti pitämään ja ehkä jopa parantamaan paikan hengen ja kehittelevät koko ajan uusia asioita sinne. Whisperin tärkeimmät/hyödyllisimmät tiedot: Marinassa n. 10-15 venepaikkaa, erinomainen kumpparilaituri. Kumpparilaiturista saa otettua vettä kanistereihin. Ravintolassa - rajoitusten salliessa - on tarjolla aamupalaa - lounasta ja illallista, sekä nykyisin paljon erilaista muuta aktiviteettia, joogasta mexicolaiseen dominoon, visailusta musiikki-iltoihin, yleensä cruisereiden vetämänä, ellei satu olemaan paikallinen bändi vuorossa. Shoppingbus kuljetus muutama kerta viikossa lähtee täältä, kiertää kyllä myös Clarks Courtin kautta. Marinassa oli ja toivottavasti yhä on kaksi toimivaa pesukonetta ja yksi kuivausrumpu. Näiden lisäksi sinne voi jättää pyykit Henry's safarin haettavaksi. Myös kaasupullot voi jättää tänne vaihtoa varten. Sivuhuomautuksena, luulen, että juuri mikään pesulapalvelu ei käytä lämmintä vettä pyykkien pesemiseen.
Le Phare Bleu
Idempänä, vielä jollalla tavoitettavissa Woburnista, on Le Phare Bleu Marina jonne veneitä mahtuu ainakin 20, ellei enemmän ja Meat&Meet herkkukauppa, hiukan fiinimpää lihaa ym. tuotteita, sitä voisi verrata Helsingin kauppahallin paremman puodin tarjontaan. Huom! Omasta karvaasta kokemuksesta pyydämme huomioimaan, että Meet & Meatin vastaleivottuja leipiä tai ihania croissanteja pitää ehdottomasti tilata etukäteen. Ei nimittäin auta mennä sinne ensimmäisenä aamulla toiveena yllättää försti tuoreilla croissanteilla. Jää vaan kuolavana paidalle kun näet kaiken hyllyyllä, mutta mitään et saa sieltä mukaasi. Katkera pettymys oli se.
Marinan alue on kovin, kovin suloista. Heidän ravintolan vieressä on pieni uima-allas ihan uimarannan vieressä. Ravintolassa tarjotaan mm. kerran viikossa Meet and Meatin roastaamia broilereita (herkullisia) ravintola on kaunis, eikä kaikista halvin. Laituriin on kiinnitettynä myös majakkalaiva, jossa tehdään tai ainakin myydään kuuluisaa paikallista Giniä. Emme itse käyneet ko. laivassa, vaikka yleensä tuollaiset on förstin ihan lempipaikkoja.
Marinasta saa myös ostettua kantobensaa.
Hog Island
Legendaarinen Hog Island, jossa lehmät kulkevat vapaana, mutta eivät joogaa vapaaehtoisesti.
Saarella on yksi myyntikoju josta saa vähän sitä mitä nyt sattuu olemaan, lähinnä sesonkivihanneksia ja hedelmiä ja yksi baari - Rogers Barefoot bar. Myyntikojun omistaja saattaa välillä tulla myös suoraan veneelle myymään vihanneksia - parempi ku nettikauppa, toimitus ennen tilausta.
Hog Islandin lahdella on yllättävän paljon veneitä. Vähän kuten aikoinaan kapteeni sanoi työpöydällään olevista post-it lapuista, että aika hoitaa: alimmat kompostoituu itsestään. Vähän samanlainen ajatus saattaa nousta mieleen, kun katsoo rantaan ajautuneita tai ajettuja hylkyyntyviä veneitä. Hog islandin edustalla on monia sellaisia veneitä miehistöineen, jotka ovat lopettaneet purjehduksen, mutta eivät voisi kuvitellakaan asuvansa kuivalla maalla ja ovat todenneet Grenadan olevan se paikka missä on hyvä olla. Niinpä heillä saattaa olla ihan oma kiinnittymispoiju. Asustavat ja nauttivat ajastaan siellä. Ihanteellinen paikka, niin kauan kun vaan kumppari tai vastaava toimii ja sillä pääsee rantaan hoitamaan asioita. Itse asiassa, ei sekään nyt ole ihan niin välttämätöntä, koska siellä jos missä on naapuriapu lähellä ja taattua. Leikkimielisesti totesin yhtenä iltana, että tämä taitaa olla seiloreiden vanhainkoti.
Kumiveneet kertyvät Rogers Bearfoot barin edessä olevaan rantaan. Tällä rannalla on myös miltei kaikki saaren aktiviteetit. Sunnuntaipäivä on enimmäkseen omistettu paikallisille. Erityisesti sinä päivänä ja iltana, mutta myös arki-iltoina tällä alueella Hog island, Woburn, Clarks Court vesillä pitää olla ihan erityisen varovainen kumiveneellä. Paikallisilla kalastajilla on todella nopeat veneet ja nauttivat vauhdin hurmasta. Valitettavasti siinä on käynyt muutamakin surullinen onnettomuus, tämmöisen pikaliipparin ja kumiveneen kohtaamisesta. Sen lisäksi, että pitää siis muistaa aina lukita kumpparinsa, ehdottomasti hankittavia asioita on myös kunnolliset valot jos aikoo kulkea pimeään aikaan.
Muina päivinä saarella on erilaista toimintaa, josta kuulee VHF-netissä. Meidän siellä ollessa: Joogaa keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 9.00 Siihen aikaan lehmät saattoivat olla vielä tällä rannalla, mutta kertaakaan eivät suostuneet joogaamaan meidän kanssa. Silittää olisi saanut vaikka koko päivän.
Keskiviikko ja perjantai -iltapäivisin rantaan kokoontui kaikki ne jotka osasivat soittaa jotain tai halusivat oppia. Workshopmaisesti ne jotka osasivat enemmän, opettivat niitä jotka eivät vielä osanneet niin paljon. Ikähaitari 5-75 -vuotiaita pelimanneja. Perjantai-iltaisin innokkaimmat saattoivat jäädä vielä illaksi Roger's Barefoottiin jammailemaan yhdessä.
Kerran kuussa lauantaisin kirpputori jossa jokaisella oli mahdollisuus yrittää päästää eroon kaikesta siitä niin hurjan tärkeältä tuntuneesta tavarasta joka onkin osoittautunut täysin turhaksi ja toiset löysivät ehkä juuri sen oikean vasemmalla kierteellä olevan ruuvin jota olivat siihen mennessä käynneet etsimässä joka ikisessä rautakaupassa ja venetarvikeliikkeessä.
Maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin vesijumppaa aamuisin.
Tiistaisin ja torstaisin Boot Campia.
Hogissa vietettiin myös useita syntymäpäiviä, koska siellä on rannalla muutamia pöytiä ja penkkejä, jonne oli mahdollisuus laittaa eväät tarjolle ja istuutua mukavasti juhlistamaan. Muutamiakin iloisia lastensynttäreitäkin siellä todistettiin - se vauhdin määrä ja se ihanuus, että ulkona noissa oloissa, sille energialle on tilaa. Muistellen omien lasten kaverisynttäreitä syksyllä ja alkukeväästä, jolloin ei ollut kovin mukavaa olla ulkona juhlistamassa ja pieneen asuntoon tuli vaikka kymmenen 6-vuotiasta lasta jotka pumpattiin täyteen sokeria ja sitten kaduttiin. Luulen, että se energia mikä niissä tilaisuuksissa on asunnon sisällä voisi verrata vähintään Tropical stormin veroiseksi.
Hogin ulkopuolisella rannalla on muutama aivan hurjan ihana ranta saavutettavissa joko tältä toiselta rannalta kävellen, mutta mukavemmin kumiveneellä sinne ajaen. Kun vesi on kirkkaimmillaan, snorklaus siellä on aivan mahtavaa. Jos vähän ulommaksi menee, aika varmasti löytää myös hummereita kivenkoloista, mutta myös mureenoita ja ihania värikkäitä pikkukaloja.
Toinen sivuhuomautus - Grenadalla ei ole Ciguatera vaaraa kuten pohjoisimmilla saarilla.
Egmont
Kun Gonzalo uhkasi tulla hurrikaanina poikkeuksellisesti Grenadan yli, piilouduimme siltä Egmont Bayhin. Se on todellinen “hurricane hole” hiukan edellisistä itään päin. Syvä suojainen lahti vuorten ja mangrovepuiden ympäröimänä keskellä ei mitään. Sinne köytimme Victorian kahden peräankkurin tukemana viidellä touvilla rantaan kiinni. Vettä on useissa kohtaa yli kaksi metriä pensastoon asti. Lahden ympärillä ei ole juurikaan rakennuksia eikä korkeita puita myrskytuulten viskeltäviksi. Onneksi Gonzalo puhkui kiukkunsa jo merellä ja hiipui paljon etelämpänä, joten se oli meille kuivaharjoittelumahdollisuus, joka ei muodostunut tositilanteeksi ollenkaan.
Gonzalo-hurrikaanin suojassa - ennen purjeiden riisumista.
St. Davids
Egmontista seuraava ankkurointilahti on St. Davids jossa toimii myös Grenada marine telakka. Ankkurointipaikkana oikein mukava ja äärimmäisen rauhallinen. Ei helpoin palveluiden osalta, koska täältä on jo melko pitkä matka kaupunkiinkin. Telakka on tilava ja aivan rannalla on Laura's restaurant. Oikein hyvää perusruokaa sellaiselle päivälle, kun ei itse pysty tekemään ruokaa syystä taikka toisesta.
Telakalla olevilla ihmisillä oli tapana pitää päivän purkupalaveri Lauran terassilla klo 17. Vaikka emme itse olleet siellä telakalla - yritimme kyllä, mutta ei mennyt kuin Strömsössä, toinen tarina - saimme osallistua näihin "kokouksiin" pari kertaa. Jälleen mahtava tilaisuus tavata hyvin erilaisia ihmisiä ympäri maailmaa. Yksi oli ollut telakalla jo reilun vuoden ja arveli olevansa vielä ainakin puoli vuotta, ennen kuin on valmis. Toinen odotti rahalähetystä, jotta saisi maksaa itsensä takaisin ulos ja kolmas odotti vain sitä, että telakan lukki (venenosturi) saataisiin korjattua, jotta voisivat nostaa hänen veneensä veteen. Viimeksimainittu näytti olevan jo hieman iäkkäämpi kanadalainen herrasmies, mutta kertoi olevansa vielä ihan täysillä työelämässä kurssittaen ihmisiä purjehduksen saloihin. Tämän samaisen herran näimme joidenkin kuukausien kuluttua ja kun menin (försti) tervehtimään häntä, hän katsoi minua kovin iloisesti, mutta silmissä näkyi pieni epäily. "Et taida muistaa mua?" "En. Voitko vähän auttaa mua muistamaan?" hän pyysi iloisesti :D. Erityisen hurmaavan tilanteesta teki se, että hän oli aivan suoraan Lucky Luken sarjakuvista oleva hahmo jonka naurukin oli juuri sellainen minkä mieli kuvittelee kun sarjakuvaa lukee.
Rahalähetystä odottavan herran taas tapasimme kerran Whisper covessa ja uudelleen Curacaossa bussissa maskit naamalla, aurinkolasit silmillä ja hatut päässä. Tervehdimme, mutta me emme tunnistaneet. Kun pääsimme ulos bussista hän kääntyi ja sanoi: "Hei, me ollaankin tavattu aikaisemmin, te olette ne hiljaiset introvertit suomalaiset." Siinä kohtaa tunnistimme kenestä oli kyse.
Halifax
Meidän käymistä lahdista Grenadan puolella on mainitsematta enää Halifax, saaren länsipuolella oleva pieni hyvin avonainen lahti. Siellä saa usein olla aikalailla yksikseen. Siitä olimmekin ensin todella iloisia - onpa hieno saada koko lahti meille itsellemme niin monen kuukauden joukkoankkuroinnin jälkeen. Myöhemmin paljastui miksi. Ensimmäiset pari päivää oli ihanaa, täydellistä, vesi oli kirkasta siinä oli ihana snorklata ja mustalle rannallekin pääsi oikein nätisti kumpparilla. Innostuimme kävelemään täältä kauppaankin. Se olikin hieno seikkailu. Ensin jyrkkää mäkeä sademetsää ylös, sitten päädyttiin lopulta "isolle" tielle jossa sattumalta oli juuri bussi pysähdyksissä (kuskilla oli biotauko). Hyppäsimme bussin kyytiin ja jäimme seuraavan kylänoloisen kohdalla kyydistä. Kävimme kaupasta hakemassa juomat, istuimme ja ihmettelimme kylän meinikiä kunnes päätettiin kävellä vähän pidemmälle ja pidemmälle ja pidemmälle. Jos olisimme valinneet toisen tien, olisimme päässet ihailemaan Concorden vesiputoukset, mutta sen sijaan päädyimme isomman kaupan luokse, josta saimme ostettua jälleen tarvittavat. Sitten pitikin odottaa vähän pidempään bussia, koska kolme ensimäistä olivat niin täynnä, etteivät pysähtyneet. Lopulta pääsimme takaisin oikeaan kohtaan ja sitä jyrkkää mäkeä sademetsässä alas. Iloinen asia - Grenadalla ei ole myrkyllisiä ötököitä! Jotta aika rauhaksiin saa kulkea metsissä. Jos lukija tietää toisin, försti ei halua tietää, försti on iloinen omasta mielikuvastaan ja aikoo ehkä toistekin kävellä Grenadan sademetsissä pelkäämättä mitään!
Snorklausta Halifax bayssa
Sitten tuli Halifaxin toisen päivän ilta - olimme siis käyneet kaupassa, koska totesimme aiemmin tarvitsevamme ötökkämyrkkyä. jostain kumman syystä kärpäsiä oli ilmestynyt ja paljon. Illalla tuuli kääntyi ja ikävä haju alkoi valtaamaan alaa. Kesti jonkun aikaa ennen kuin ymmärsimme mistä on kyse. Grenadan landfill, siis kaatopaikka oli aivan siinä vieressä. Sieltä ne kärpäsetkin oli tulleet ja nyt myös haju. Paratiisiin tuli särö, tai lähinnä hajuhaitta. Ihan tämän lahden vieressä on pieni saari jossa on kovin kehuttu ravintola, ihmettelemme yhä, voiko se toimia. Täytyy ainakin olla kovin tarkka siitä, että tuuli on oikeasta suunnasta, jotta ravintolakokemus olisi oikeasti mukava. Samaisena yönä alkoi myös satamaan. Kun Grenadalla sataa, niin silloin sataa yleensä paljon ja kovaa, vaikkei välttämättä ihan kauhean pitkään. Aamulla herätessämme totesimme, että se siitä veden kirkkaudestakin ja päivä vaikutti olevan yhä hajuntuomatuulella. Siispä lähdimme pois, emmekä ko. lahteen enää ikinä palaneet. Se johtui siitä, että tämän jälkeen menimme Rondelle ja Carriacoulle, jotka ovat niin hienoja paikkoja, ettei sitä enää sitten Halifaxista osannut innostua.
Yleisesti voidaan todeta, että Grenadan ankkurointilahtien vesi on vuorovedestä ja sateen määrästä riippuen sameahkoa tai erittäin sameaa, uimakelpoista kyllä ja vesikonekin sitä sietää. Tosin meillä on tuplafiltterit vesikoneessa. Filttereitä saa suhteellisen siedettävään hintaan venetarvikeliikkeestä. Snorkkelointiin meidän kokemuksemme mukaan paras paikka täällä päin oli Hog Islandin "ulkopuoli", Egmontin mangroven alustat, jossa oli taianomaisia maisemia erityisesti auringonlaskun aikaan ja Halifax kun ei ole muutamaan päivään satanut.
Comments