Niinkuin viime viikon raportissamme saitte lukea, pidimme pienen hypersosiaalisen joululoman. Emme seurustelleet moottoreiden emmekä rispautuvien lakkapintojen, vaan ihan oikeiden mukavien ihmisten kanssa. Uudenvuodenpäivänä saimme ihania yllätysvieraita Suomesta! Muutama viikko aikaisemmin Vali sattui kuulemaan tutuntuntuista kieltä marinan portilla. Täti kehtaa, kun on ikää ja silleen, joten pitihän nuorilta miehiltä kysyä: “Kuulenko oikein? Suomea?” Hetken juttelun jäleen Vali antoi Victorian käyntikortin ja sovittiin, että jos somasti sattuu, niin tavataan vielä ennen heidän paluutaan Suomeen. Näin kävi uudenvuodenpäivänä, ja saimme koko perheen lounaalle. Lounaaksi italialaisittain perinteisesti linssejä ja makkaraa. Keli oli hieman nihkeä kun satoi kovin reippaasti ja päädyttiin tulemaan sisälle syömään. Tilannetta ei helpottanut se, että uunissa paistui focaccia iltapäivän nyyttärikutsuille, johon olimme saaneet kutsun.
Mukavan lounashetken jälkeen siirryimmekin sitten naapurissa olevaan huikean katamaraanin - Leopard 50 vieraaksi. Sinne kokoontui aitoamerikkalaiseen tyyliin iso joukko eri puolilta maailmaa olevia seiloreita perheineen. Pöytä notkui erilaista naposteltavaa ja reseptejä vaihdettiin vielä seuraavana päivänäkin. Victorian hapanjuurikin jakaantui tuottamaan herkkuleipää tanskalaisperheen ruokapöytään.
Tällainen nyyttärimeininki on purjehtijayhteisön ydintä. Monesti se tarkoittaa “sundownereita”, eli kutsusta naapuriveneelle, pientä naposteltavaa jaettavaksi ja omat juomat mukaan. Upea tapa tutustua kaiken maailman ihmisiin.
Yksi näistä ihmistimanteista on Brian, heppu joka mobilisoi taannoin kolme kumivenettä hinaamaan meidät marinassa parempaan lokeroon. Juhlimme myös porukalla hänen synttäreitään, ja siinä tuli tehtyä samalla pienet perämoottorikaupat: Nätti pikkuinen Yamaha 4hv tuijottelee nyt takakaiteessa härnäävästi meidän mököttävää Tohatsuamme: “Kiukuttelehan vielä, niin otan sinun paikkasi!”
Tohatsun uusi kaasutin saapuu kyllä kohtsillään tutun Alan-kipparin matkalaukussa Kanadasta. Jolla ja perämoottori ovat melkoisen tärkeät kun veneessä asutaan, ja etenkin ankkurissa atolleilla. Toivottavasti siellä ollaan taas jo kohtuullisen pian.
Brianista vielä sen verran, että hän on yksinpurjehtija, joka aina tarvittaessa hakee miehistöä Find Crew sivustoilta. Hän pyrkii löytämään ihmisiä, jotka pystyvät sitoutumaan ainakin muutamiksi kuukausiksi. Tämä on oivallinen tapa päästä kokemaan seilorielämää joutumatta itse sijoittamaan veneeseen/korjauksiin jne. Varmasti on kaikenlaisia versioita miten miehistöä haalitaan ja mitä heiltä vaaditaan, myös budjetin osalta. Brian on tyyliä kiltti, arvostava eikä tavoittele voittoa, vaan lähinnä seuraa. Hänellä onkin aika paljon sanoja ja tarinoita valmiina pulppuamaan ehtymättömästä lähteestä. Nuoreksi mieheksi hän on ehtinyt jo purjehtimaan paljon ja veneen korjaustakin on tehnyt sekä harrastuksena, että työnä.
Tammikuu on jo hyvässä vauhdissa ja näyttää siltä, että sillä on meille muutamiakin kivoja asioita tarjolla. Kerromme niistä enemmän, kunhan ne vahvistuu ja toteutuu.
Anteeksi että spämmään teitä. Kuva on otettu Åvensorin/Ahvensaaren yhdessä vanhassa kalkkilouhosluolassa 2009. Silloin oli intoa kuvata ja laitteet. No, onhan laitteet vieläkin, mutta kipinä jotenkin hävisi kun -14 otin paketin Nuukialta. Outoa sinänä kun sen jälkeen oli aikaa. Vanhoja kuviakin näkee exän blogista, Susun silmukat.
Ei taida hapista löytää Carrefouristakaan. Mutta minä juutuin pekoniin. Parhaat pekonit olen saanut Tanskan hotelleista (en siis USAsta), miellyin erääseen Scandiciin kun siellä kokki paistoi haluamasi aamiaisen salissa. Siihen aikaan pystyin sujuvasti tankkaamaan aamiaiseksi paistettuja perunoita pekonin ja kokkelin höysteeksi...
Nokian Köpiksen T&K:ssa kävin erään projektin aikaan lähes kuukausittain. Muuten en paikallista smörrebröd-kulttuuria niin arvostanut ja palaverien välillä ei yleensä niin paljon aikaa ollut että olisi jaksanut rakentaa leipiä kymmenistä eri aineista. Maksoi paikallisille 200 DKK/kk. Olihan siellä tosin meille muillekin "kunnon" ruokaa, riisiä piti olla jne.
Löytyykö muuten sieltä kaupoista hernekeittoa vastaavaa vai pitääkö tehdä itse? Minä olen joskus tehnyt itse pakasteherneistä soseuttamalla ja lisännyt reilusti auraa.
PS. Kaivelin pankkitilejäni ja ehkä keväällä ostan jonkun 7 m paatin. Åvensoriin…