Moottori? Tämähän on purjevene!

Olemme saattaneet kertoa tämän tarinan jo aiemmin, mutta se jaksaa aina vaan hymyilyttää. Kun olimme etsimässä meille sopivaa venettä, kävimme Hollannissa katsomassa erästä todella kaunista venettä. Paikalla oli brokeri ja veneen omistaja. Kuultuamme polttoainetankkien koon, försti kaikessa typeryydessään meni kysymään, että: “Kuin tässä on niin pienet polttoainetankit.” Omistaja katsoi förstiä kuin halpaa makkaraa ja totesi: “Tämä on purjevene.” Totisinta totta oli se sen veneen kohdalla. Tosi myös Victorian kohdalla, vaikka Victoriaan polttoainetta mahtuu n. 1000 litraa. Mihin sitä polttoainetta sitten tarvitaan? Kyllähän sitä nyt taitavat seilorit ajaa veneen satamaan purjeilla. Näinpä. Me emme. 

Paapuurin puolella Theo hinaamassa. Kuva @Tom

Kukaan ei käytä purjeveneessä moottoria huvin vuoksi. Jos keli on kohdillaan, purjeilla pääsee kovempaa. Jos tuuli on liian kevyttä, nautitaan rauhallisesta menosta. Försti mm. sanoi kuuluisat sanat: “Nyt kun lähdetään ylittämään tuota Tyyntämerta, niin sit ei niinku yhtään turhaan käytetä konetta!” Näin taidettiin varmistaa, että jumalat päätti näyttää, milloin alkaa jo förstikin armollisesti pyytämään, että käynnisettäiskö kone: 

1. Kun on ollut viikko pilvistä, eikä aurinkopanelit ole tuottaneet tarpeeksi sähköä, jotta voidaan käyttää kaikenlaisia elektronisia laitteita, kuten esim. tutka, autopilotti, plotteri.

2. Kun ei tuule, mutta meri velloaa vielä vanhoja puhureita lanteiltaan keinuttaen Victoriaa niin railakkaasti, että aallot pääsevät avoimesta perästä sisään istumakaukaloon. 

3. Yllättävän sadepuhurin iskiessä ankkurilahteen, jossa on veneitä turhan lähellä.

4. Tyynenmeren atollien passeissa. Vaikka olisi virta myötäinen ja tuulikin myönteinen, emme siltikään haluaisi kokeilla purjehtia passeista läpi ellei olisi ihan pakko. On siellä sellaisia pyörteitä nähty.

Viime lauantaina kone sitten irtisanoutui keskellä yötä vain 15 mailia Tikehaun passista. Totesimme yhteen ääneen, ettei ole järkevää mennä atolliin sisään ihmettelemään asiaa. Kun säätiedoissa ei ollut mitään mainintaa mahdollisista myrskynpoikasista, vaan pikemminkin päinvastoin, tuntui paljon järkevämmältä kääntää nokka takaisin kohti Tahitia. 

Styyrpuurin puolella Brian hinaushommissa. Kuva @Tom

En tiedä mistä Tyynimeri on saanut nimensä, mutta emme ole koskaan tämän 1,5 vuoden aikana, kun olemme täällä seilanneet, saaneet nauttia niin rauhallisesta Tyynestä. Sehän oli lopulta miltei juhlaa. Oli niin hyvä olla veneessä, että meinasi iskeä ahdistus, kun Tahiti alkoi lopultakin lähestymään. 

(Tähän voisi tulla sarja erilaisia kaasarin korjauskuvia ja konehuonekuvia, mutta rehellisyyden nimissä - eiköhän niitä ole nähty jo ihan tarpeeksi)

Sen muutaman päivän aikana ehdittiin puimaan hankalimmat skenaariot - kone jouduttaisiin vaihtamaan - toteamaan onneksemme, että ehkä ei kuitenkaan (ehkä, kai, kenties - finger crossed) Sen perusteella päätimme, että palaamme Tahitille, emmekä esimerkiksi Raiatealle, jossa olisi kaksi hyvää telakkaa. Kun tämä päätös oli tehty,  alkoi viesteily ystävien kanssa. He kertoivat omia kokemuksiaan eri mekaanikoista ja lopulta järjestivät  kumivenearmadan hinaamaan meidät marinaan. 

Marinan viimeisin nurkka. Hyvin epämukava pohjoistuulilla.

Marinaan - niinpä, tästäkin on tainnut olla puhe, miten herrassaan se on, että saako täällä marinapaikan. Tiesimme, että pyrimme Pape´ete marinaan. Lähetimme heille sähköpostia jossa totesimme, että tiedämme, että ette voi luvata, mutta haluamme teidän tietävän, että olemme tulossa täältä joka tapauksessa. Tällä kertaa marina oli oikeasti kovin täynnä ja saatiin tehdä ihan viimeiseen minuuttiin saakka töitä (tai siis lähinnä neuvotella ja voivotella), että saatiin paikka. Nätisti kaverit taluttivat kumiveneillään Victorian laiturin syrjään, köydet kiinni ja apureille tarjosimme kullekin  sixpackin kiitokseksi. 

Eka päivä marinassa meni vähän palautuessa. Toisena päivänä, eli keskiviikkona kuultiin mekaanikkojen tuomiot meidän Fordimme kunnosta. Onko ruiskutuspumppu risa? Ei, vaan jakohihna oli katkennut! 

Ja sehän tarkoittaa näissä koneissa pahimmillaan täystuhoa. Nyt odotellaan tietoa, löytyykö jostain tarvittavat varaosat: venttiilejä, työntövarsia, kannentiiviste ynnämuuta tilpehööriä. Sitten avataan konetta hiukan lisää, ja päätetään uudet askelmerkit. Onneksi ajoimme ihan pienillä kierroksilla, kun tuo kovan onnen hihna päätti hajota. 

Meille tämä tarkoittaa vähintäänkin sitä, että  siirtymämme parempien säiden toivossa pohjoisemmille korallisaarille vaihtui epämääräisen pitkäksi pit-stopiksi Tahitilla.

Auringonlaskumaisema seuraavat viikot.

Edellinen.

Seuraava