Papeeten ulkoilmamuseo on näkemisen arvoinen. Erityiskiitos tästä Ono´u graffitifestivaalille, joka avattiin vuonna 2014. Siitä lähtien kaupungin kaduille on tullut teoksia sekä paikallisilta, että kansainvälisiltä taiteiljoilta. Eikä vain Papeetessa, myös lähialueilla, että Moorealla ja ainakin Raiatealta löytyy näitä teoksia. Raiataen teoksia ei olla vielä nähty, jospa kohta..
Street Art Cities on tehnyt kartan, jotta vierailijat pääsevät katsomaan näitä teoksia kävellen.
Oppaissa muistutetaan kierrokselle lähtiessä hatusta ja vesipullosta, eikä turhaan. Jos sattuu olemaan aamuvirkku, kävely on vielä miellyttävä, tai sitten vaikka lähempänä auringonlaskua. Keskellä päivää tätä kävelyä ei voi suositella. Papeetessa pystyy kävelemään keskustan alueella melko hyvin katetuilla kaduilla - mutta näiden teosten kohdalla se ei onnistu ja aurinko on armoton.
Tässä meidän kuvamuistot Papeeten teoksista.
Tämä muraali on ajalta ennen Ono´u festivaalia- Carlos Páez Vilaro teki tämän jo vuonna 1968, inspiraationa Afro-Urugualiainen kulttuuri.
Tässä muraalissa nukkuva nuori nainen "vahine" jota ympäröivät perinteiset polynesialaiset symbolit ja mahdollisia viitteitä alueella tehtyihin ydinkokeisiin.
Luulin aiemmin, että tämän naisen silmistä heijastuu Moorea, mutta tarkemmin asiaa tutkittuani kyse on Tahitin laguunista. Kolmannen kuvan naiset sijaitsevat aivan tämän toisen teoksen lähellä. Tarkempaa tarinaa ei heistä ole.
Huahinelainen taiteilija Tea Flohr on maalannut ensimmäisessä kuvassa olevan sydämen lisätäkseen tietoisuutta rintasyövästä. Jalustassa olevat polynesialaiset tatuointikuviot ovat myös taitelijan viesti toivosta heille, jotka taistelevat sairautta vastaan.
Toisen kuvan sydämen on maalannut tatuointiartisti Toanui Teremate. HINE-teoksessaan hän tarkastelee ajattoman vahine-myytin uudelleen tulkintaa ja luo vuoropuhelua kahden kasvon välille – eräänlaista sukupolvien välistä matkaa modernin ja muinaisen ajan välillä.
Toisella puolella on nuori polynesialainen näyttelijä Tuhei Adams, joka esitti kuningatar Pōmare IV:ttä televisioelokuvassa The Last Queen of Tahiti.
Toisella puolella taas on Aimata Pōmaren (1813–1877), eli kuningatar Pōmare IV:n, muotokuva. Hän hallitsi 50 vuotta.
Kolmannessa kuvassa nukkuva tyttö on ranskalaistaitelijan SETH:n ja paikallistaitelija HTJ:n yhteistyö. Tämä ei ole vain muraali, vaan tästä tehtiin myös tahitilainen postimerkki. Muraalissa olevat symbolit kertovat sekä modernit, että perinteiset kertovat siitä kuinka historiallisia katastrofeja on perinteisesti kuvattu kansantaiteessa aina keramiikasta tilkkutöihin.
Tämä artisti on minun (V) lemppareita. Huom! Toisen eli kolmannen kuvan muraali on Moorealla, ei Tahitilla. Viniegraffiti maalaa hyvää mieltä ympäri maailmaa, eihän näistä töistä voi tulla kuin hyvälle tuulelle.
Ensimmïsessä kuvassa Astro Urbanartin teos. Hän tunnettu optisten illuusioiden luoja.
Toisessa kuvassa on espanjalainen katutaiteilija Okuda luoma kokonaisuus. 500neliömetriä maalattavaa ja kolme päivää aikaa. Apuna hänen perheensä ja paikallinen taiteilija Rivalcustom painting. Värit ovat hyväksi - olisihan tämäkin rakannus melkoisen tylsä yksivärisenä blokkina keskellä kaupunkia.
Kolmas kuva on vain yksityiskohta aivan Papeeten keskustassa - värit!
Ensimmäisessä kuvan teoksessa australialaispariskunta @dabsmyla työskenteli yhdessä lahjakkaan amerikkalaisen graffititaiteilijan Kemsin kanssa. Teos yhdistää heidän sarjakuva-, piirros-, humoristisen ja graffitityylinsä.
Toisessa kuvassa australialaisen ja tanskalaisen muraalitaiteilijan yhteistö. @sofles and @soten_oner
Kolmannen kuvan muraali on jo hieman haalistunut - taitaa aurinko paistaa siihen koko päivän. Taiteilijoina: @kaloufart @romainlardanchet
Neljäs kuva on osa pidempää muraalia joka valmistui Pariisin Olympialaisia varten.
Voisiko olla Tahitia ilman yhtä muraalia valaasta? Seyb toteutti tämän muraalin jo Ono´un ensimmäisenä vuotena. Marinassa ollessamme tämän muraalin näimme joka kerta kun kävimme lähikaupassamme. Myönnettävä on, että tuohon seinälle tyrkätty mainos häiritsee.
Ensimmäisessä kuvassa muraali nimeltään: Muiston voima, taiteilija @fintan_mageen. Tällä muraalilla on äärettömän vahva viesti Tahitin kulttuurin uudelleentulemisesta. Tatuoinnit, perinteinen tanssi, laulut ja seremonioiden vietto ovat tehneet vahvan paluun 1980-luvulta lähtien. Tätä ennen lähetyssaarnaajat kielsivät kaikki nämä perinteet Ranskan protektoraatin alaisuudessa.
Toisessa kuvassa on Chileläisen mestarin tekemä: Ranskassa tehty neitsyt, myös ensimmäisen festivaalin tuotoksia.
Kolmannessa kuvassa Tea Flohrin uusi teos. Kuvassa on Hiti Hiti Hitia tanssijatar ja se on suunniteltu kunnianosoitukseksi hänen isälleen Henri Hirolle, joka oli polynesialaisen kulttuurin merkittäväa hahmo. Runoa en uskalla ruveta kääntämään, mutta seon hyvin tärkeä osa teosta.
Vielä jäi paljon teoksia dokumentoimatta ja ihmettelemättä. Laajemman käsityksen tästä ulkoilmamuseosta saa OnouTahiti instagram ja verkkosivuilta.
Meidän varastoon jäi vielä mm. sairaalassa olevat muraalit ja muuta pientä kaupungista. Ehkä päivitellään ne tänne myöhemmin.
Ensi viikolla purjehditaan taas!
Onpa hienoa, että voi ihastua ja viisastua ilmiöistä, mistä ei ilman teitä olisi mitään tiennyt!Kiitos!