Kuten aiemmassa kirjoituksessa jo vähän viitattiin, niin päästiinhän myö sitten pakenemaan marinasta. Tuntuihan se eri hienolta, käynnistää kone ja irroittaa köydet. Niin hieno tunne, että kapu ajoi tuhatta ja sataa kohti Papeeten passia. Sillä välin kansihenkilökunta yritti parhaansa mukaan saada kaikki fendarit ja köydet kerättyä ihmetellen, että mihin ihmeeseen meillä on näin kamala kiire nyt? Selvisihän se lopulta: Kapu oli vaan unohtanut sanoa ääneen, että mennäänkin samantien Moorealle, eikä jäädä enää hetkeksikään Papeeteen. Selvä, mikäs siinä, nyt kun sen tietää, ajatteli vörsti, kansihenkilö alias vaimoihminen, kun tasaili hengitystään.
Alkumatka oli mukavan aurinkoinen. Mooreaa lähestyttäessä saapuivat myös sadepilvet vuorten takaa.
Purjeita ei edes nostettu, nyt olikin tarkoitus koeajaa huolella Fordilainen.
Kolmisen tunnin päästä saavuimme Moorean Vaiareehen. Ankkuripaikalla vain muutama vene, voi elämä! Ankkuri alas ja tuulenvireestä nauttimaan!
Vaan kuinkas sitten kävikään?
Ankkurivinssihän oli tarkistettu marinassa ennen lähtöä. Siinä on tasaisin väliajoin ilmennyt nk. rosvosektoreita (moottori lakkaa toimimasta, jos sattuu pysähtymään tämmöisen kohdalla) Ne korjaantuvat, kun moottorin ottaa auki ja putsaa hiilet. Tämä tehdään n. kerran kuussa. Vaikka tämä vika ilmaantuisi, se ei ole niin vakavaa siinä kohtaa, kun ankkuri lasketaan, koska sen voi tehdä “käsin” vapauttamalla vinssin vapaapudotukselle vinssinkammen avulla.
Löysimme meille oikein soman loven ja kuten Victoriassa on tapana, kapteeni menee keulaan laskemaan/nostamaan ankkuria ja Vali on siinä kohtaa ruorissa ja tekee tarvittavat manööverit sen mukaan mitä Macko näyttää (aja eteenpäin + suunta kädellä; Pysäytä; Pidä paikallaan; Peruuta; Peruuta ihan hissukseen; Peruuta oikein kunnolla - viimeisellä varmistetaan ankkurin pito).
Tällä kertaa kohdassa: Pysäytä + peruuta ihan hissuksiin Victoria jatkoi matkaa eteenpäin. Vali hieman ihmeissään, varmistaen että tuuli on todella keulassa laittaa hieman lisää kaasua - kyllä kaasukahva taaksepäin -, jotta Victoria suostuisi vihdoin peruuttamaan, eikä mitään! Victoria vaan jatkaa matkaa eteenpäin. Tämä on se kohta jota kaikin tavoin pyritään välttämään: ISOLLA äänellä Vali ilmoitti Mackolle, että tämähän ei nyt peruuta, otan uuden kierroksen, jos voit tulla katsomaan, että missä vika, KUULITKO?!?
Voitte kuvitella Mackon päässä soivan Sannin kappaleen sanat (oikeasti ei tiedetty tätä biisiä, ennenku Tiiamari sen meille kuunnellutti): “Että mitähän …ttua?”
Ketterästi kuin vain reilu keski-ikäinen rapsakka mies voi, hyökkäsi Macko keulasta konehuoneeseen. Koneen korjauksen yhteydessä ahkerat touhu-Petterit olivat vuorotellen todennäköisesti osuneet moottorin päädyssä olevaan vaihdevaijeriin ja liitokset löystyneet. Lopulta vaihdevaijerin vaippa oli irronnut moottorista juuri, kun aloitimme ankkurointioperaation.
Vali ajelutti Victorian pari ympyrää ja sillä välin Macko laittoi vaijerin takaisin paikalleen, ja eiku uusi yritys.
Mikä fiilis tuosta tapauksesta - hillitöntä naurua, että tämäkin vielä! Vaan hyvinhän tässä lopulta kävi. Ankkurointijuomat käteen ja uudestaan saavutetusta vapaudesta ja sen ominaisuuksista nauttimaan.
Ankkurissaelon iloja, avarat näkymät. Tahiti kauempaa katsottuna. Tähtikirkkaat illat kannella. Uinti! Viimeisessä jo enteilee tuleva myrsky.
Comments