Veneen sähköt Victorian tapaan

KISS ja mukavuus osa 2.

(Varoitus: sisältää jonkin verran

teknistä jargonia.)

Kaksi keksintöä ovat mullistaneet energiatalouden veneessä viime vuosina: Aurinkokennot ja Litium- (LiFePo) akkutekniikka.

Kaikki riippuu kaikesta: Ollaanko reissussa pari päivää vai pidempään, ja mikä on kulutus eli kuinka paljon mukavuuksia halutaan sähköä syömään. Sitten tiedetään tuottotarve ja varastotilan eli akkujen koko. Ja tähän sotketaan vielä olemassaolevat latauslaitteet; esim. dieselgenu, aurinkoisten päivien määrä jne.

Matkaveneissä näkee varsin monenlaisia ratkaisuja sähkön tuottamiseen:

• aurinkokennot

• vesigeneraattori (Ei ole meillä)

• tuuligeneraattori (Ei meillä - ainakaan vielä)

• veneen pääkone

• erillinen polttomoottorigeneraattori.

• maasähkö (Töpseli irrotettiin kotilaiturilta lähtiessä, mutta pikku-Honda jauhaa 220V sähköä jos tarvitaan.)
  

Nyt, kun olemme varsin aurinkoisilla alueilla, aurinkokennot ovat riittäneet pitämään Victorian akuston täynnä. Viimeisen kuukauden aikana olemme käyttäneet kerran Hondan salkkugenua muutaman tunnin, kun oli putkeen kolme sateista päivää. Tarvittaessa pääkoneen laturi hoitaisi myös sen homman, mutta lämmittää samalla koko veneen turhan lämpöiseksi.

Victoriassa on moottoria varten perinteinen starttiakku, ja käyttösähkölle kaksi 12 voltin LiFePo-akkua kumpikin 206 ampeerituntia. Nerokasta on se, että nämä akut eivät pahastu, vaikka ne imettäisiin tyhjiin: Sisäänrakennettu kontrolleri kytkee akun irti, ja sen saa taas heräämään, kun vaikkapa moottorin laturista alkaa tulla sähköä. Perinteisiä lyijyakkuja tarvittiin tuplamäärä, että käytössä oli oikeasti tämä energiamäärä. Iso tekijä on sekin, että tropiikin kuumuus ei rajoita akkujen latautumista. Nämä ovat oikeasti kuin sähköämpäreitä: Täytä, kun se on mahdollista ja käytä silloin kun tarvis on.

Lataussäätimet täytyi vaihtaa ja virittää näille akuille sopiviksi kun Kolumbiassa uusittiin koko hoito.

Moottorin laturin ja starttiakun suojana on Victronin DC-DC -lataussäädin erottamassa litiumakut silloin kun kone ei käy.

Suurimmat kuluttajat meillä ovat jääboksi ja pakastearkku. Purjehtiessa lisäksi vielä autopilotti ja muu elektroniikka. Tällä hetkellä kulutus ja tuotto on ollut niin hyvin balanssissa, että isompia huolia ei ole ollut. Jatkuva akkumonitorin numeroiden tuijottelu ei ole ollut enää tarpeen.  Vielä yksi aurinkopaneeli odottaa kuitenkin reservissä veneemme sähkömiehen inspiraatiota.

KISS-ideologia on toteutunut niin, että kaikki laitteet toimivat samalla 12V jännitteellä, eikä lataus vaadi normaalitilanteessa mitään huomiota. Liikkuvia - ja siis kuluvia - osia on mahdollisimman vähän.  Kaapelit ovat paksuja ja liitosten määrä on minimoitu. Suolainen ilmasto, kuparijohdot ja sähköhän eivät periaatteessa ollenkaan sovi yhteen. 

Jokunen 220V keittiökone saa sähkönsä tarvittaessa älykkäästä invertteristä. Se herää horroksestaan automaattisesti, kun joku työkalu tarvitsee tuhtia virtaa. Invertterikin vaihtui, kun ensimmäinen "laatuvehje" alkoi kiukutella ja poltti ylijännitteellään pari laturia.

Lompakkoa kirpaisi, kun uusi hieno Victron-merkkinen täytyi hakea Papeetelaisesta venetarvikeliikkeestä, täällähän ei ole oikeastaan mikään halpaa. Hieno juttu tosin, että sellainen sopiva löytyi heiltä hyllystä .

Vali: Veneen miehistön kaikki erityistaidot ovat hyödynnettävissä, ja niistä voi olla iloa monelle kanssapurjehtijalle. Se, että Mackolla on käsitystä myös sähköistä sen verran, ettei olla aivan kädettömiä, on ollut hyvin vapauttavaa. Näin on ollut keskellä Tyyntämerta, samoin kuin ankkurissa. Se on asia, jota pähkimällä on voitu (savolaispassiivi) auttaa myös kavereita. Ihan jo se, että ymmärtää periaatteet ja osaa selittää niitä toiselle, voi olla ratkaiseva tekijä. Aina, meinaan ihan aina kannattaa avata suunsa ja ihmetellä ongelmiaan (myös muita kuin sähköliitännäisiä), niin saattaa ympäriltä löytyä asiantuntija tai ainakin sen puuttuvan palasen ymmärtäjä.

Että kovin monesta asiasta sitä voi toisessa iloita ja olla ylpeä. Tosi myös sekin, että ne tässä elossa nousee paremmin esiin.

Sitten on vielä niitä nörttijuttuja. Ne ne vasta onkin korkealentoisia. Yhdistetään se ja tää samaan selkärankaan mikä lie Nmea2k -verkkoon - joka muuten saattaa ruveta sulaa ja haisee sähköpalolle - ja sillä saadaan se ja tämä näyttämään sitä sun tätä.

Jep, försti on vähän tukiopetuksen tarpeessa. Onneksi on tuo lähituki aina paikalla.

Edellinen